David
Albahari: Syötti (2007)
- "Päällimmäisellä tasolla Syötti
on metatason romaani romaanin kirjoittamisesta, ironiaakin
kirjoittamisen mahdollisuuksista ja mahdottomuudesta, luomisen
prosessista ja taiteen olemuksesta... Samalla kappalejaoton pieni
mestariteos on myös paljon muuta. Se on virtaavaa vettä tai
tilkkutäkki sängyllä, se on meditaatiota maantieteen,
todellisuuden muokkaamassa uomassa. Heiluriliikkeen
ääripäinä toistuvat äiti ja
kirjailijaystävä Donald, Jugoslavia ja juutalaisuus, kotimaa
ja maanpako, Eurooppa ja Uuden mantereen sietämätön
keveys, ylevä ja arkipäiväinen, muistot ja nykyisyys,
äidin kansanomainen lämpö ja isän zeniläinen
kylmyys, valo ja pimeys, toisto ja muutos... Kertoja-raukka
tarvitsee tarttumapinnan: hän etsii syöttiä, mihin
tarttua. Äidin (ja pojan) viisauksien maailmankuva on pakosti
kyyninen: mutta kaiken rakentamisen ja purkamisen keskellä ihminen
tarvitsee majakan, turvapaikan, kiintopisteen,
äidin... Zeniltä maistuvan meditaation kautta
päästään lopulta filosofiseen perusytimeen, jossa
vastakohdat täydentävät toistaan ja jossa
millään ei ole merkitystä ja merkitys on kaikki." - Catharina's
journal 27.1.2008.
- "Syötissä on mysteerin hehkua, silti
kaikki kerrottu on aivan arkista.
Miten tarkoituksetonta ihmiselämä joskus onkaan, ja miten
tarkoituksellista,
mikä paradoksi? Elämän mieli on salattu: 'Joitakin
asioita emme saa
milloinkaan tietää, ja luulen, että juuri siinä
piilee olemassaolomme merkitys'... Kari Klemelä on
kääntänyt Albaharin romaanin herkkävireisesti
suomen
kielelle. Olisiko liioittelua väittää Klemelää
yhdeksi tämän hetken parhaista
suomentajista? ... Albahari ei pohdi vain kysymystä 'golfia vai
biljardia?', kuten liian moni
nykykirjailija, vaan hän puhuu tärkeistä asioista... Albahari
sanoo 140 sivulla saman, mihin keskiverto
suomalaiskirjailija käyttäisi 280 sivua ja
perusamerikkalainen kirjailija 560." - Ville Ropponen, Kiiltomato
20.12.2007.
- "Kirjailija kuvaa isää, joka oli tyyni kuin
Buddha. Äiti taas oli kuin liekki, jossa paloi ikuinen tuli. Pari
kuitenkin täydensi toisiaan, sillä isän kuoleman
jälkeen äidin silmistä katosi hehku. Tämän ja
monta suurta ja pientä asiaa Albahari kuvaa loisteliaasti ja
tyylillä kirjassaan." - Risto Korhonen, Kansan
Uutiset, Viikkolehti, s. 40, 21.12.2007.
- "...Syötti
ei ole turhan takia tekijänsä suosituin ja palkituin teos.
Lukijan vetää mukaansa kaksi tekijää:
henkilöt, joista kiinnostuu välittömästi, ja
lauseet, jotka seuraavat toisiaan pakottomasti ja kirkkaina kuin vesi.
Jälkimmäisestä täytyy antaa kiitos myös Kari
Klemelälle, jonka suomennos on herkkää ja ilmavaa
kieltä... Siveltimenveto kerrallaan kertoja piirtää
näkyviin yksinkertaisuudessaan syvällisen ja viisaan, vahvan
ja surumielisen naisen muotokuvan, arkipuuhat ja keittiön ja
elämänhistorian, joka on täynnä menetyksiä ja
lähtöjä..." - Virpi
Hämeen-Anttila, Parnasso 4/2007.
Vladimir Bartol: Alamut (2008)
- "Juonenkulultaan seikkailullinen ja romanttinenkin
taistelutarina sijoittuu vuoden 1092 Persiaan. Todellisuuspohjana on,
että pohjoisessa Persiassa oli vaikeapääsyinen
vuoristolinnoitus Alamut ja että sitä hallinneet assassiinit
olivat fanaattinen islamilaislahko, joka taisteli Persian turkkilaisia
ja muita 'vääräuskoisia' vastaan. Kirjan tarinassa
Alamutin 'Kotkanpesää' hallitseva Vuorten vanhus, Hasan ibn
Sabbah, kouluttaa nuoria miehiä tottelemaan kyselemättä
ja olemaan valmiit kuolemaan tehtävänsä vuoksi. Hasan
lupaa uskonsoturin pääsevän marttyyrikuoleman
jälkeen paratiisiin, jonka avaimen hän kertoo Allahin
antaneen yksin hänelle. -
Jatkossa seuraa niin tikariniskuja ja putoavia päitä kuin
'neitseestä syntymisiä' – juonia ja
käänteitä riittää. Kirjan henkilöt
eivät kuitenkaan ole yksinkertaisen romaanikaavan hyviksiä ja
pahiksia, vaan kirja pohtii vakavasti teemojaan kuten totuuden
testaamista ja tappamisen etiikkaa. - Teos on diktatuurin vastainen
puheenvuoro aikaan ja paikkaan katsomatta. Sen julkaisuvuonna 1938
Euroopassa elettiin fasisti- ja kommunistidiktaattorien aikaa... Uuden
tulemisensa kirja on ymmärrettävästi kokenut vuoden 2001
jälkeen. Romaanista on monenlaiselle lukijakunnalle. Sen pohjalta
on tehty tietokonepeli Assassin’s Creed, ja elokuvakin on
tulossa." - Elina,
Kirjavinkit
30.9.2009.
- "Fanatismin kuvaaminen ei ole romaanin ainoita teemoja.
Moneen suuntaan avautuva kirja käsittelee myös valtaa.
Sayyiduna käyttää valtaansa sumeilematta omiin
tarkoituksiinsa. Hänen mukaansa ihmisiä ei kiinnosta totuus,
vaan he 'haluavat olla rauhassa ja kaipaavat satuja, jotka ruokkivat
heidän mielikuvitustaan'. Sayyiduna julistaa, että ihmisille
henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämien on
tärkeämpää kuin oikeudenmukaisuus. Romaanin viestin
voisi tältä osin tiivistää ajatukseen:
älä luota kritiikittömästi valtaapitäviin. - Alamut on myös historiallinen
seikkailutarina, johon sisältyy niin romantiikkaa kuin sapelien
kalistelua. Seksuaalisuus on eräs romaanin kiintopisteistä.
Senkin Bartol näkee vallankäytön välineenä.
Usko ikuisista iloista nuorten neitsyiden kanssa saa testosteronia
tihkuvat nuoret halveksimaan kuolemaa, ei mikään sen jalompi.
Paratiisissa... on seksiä aina saatavilla. Tarjolla on sitä,
mikä kieltäytymistä täynnä olevassa
maanpäällisessä elämässä ei ole
sallittua. - Alamutin on
huolellisesti suomentanut Kari Klemelä, joka on romaanin
kustantaneen Mansardan taustalla. Romaanin lopussa on slovenialaisen
professorin Aleš Debeljakin taustoittava essee." - Kimmo Rantanen, Kirjain
2/2009.
- "Suomalaisina uskomme kenties
naiivisti, että Afganistanissa naisten oikeudet kohta kohenevat ja
oopiumipellot pannaan kasvamaan riisiä, kun me vain
näytämme hyvää esimerkkiä. Kenenkään
ei pitäisi lähteä vapaaehtoiseksi Afganistaniin ennen
kuin on lukenut romaanit Samarkand ja Alamut."
- Osmo Pekonen,
Helsingin Sanomat 5.5.2009, D1.
- "Molemmat romaanit vievät tuhannen
vuoden takaiseen Persiaan, nykyiseen islamilaiseen Iraniin, jolle
ydinase lienee enää ajan kysymys. Runoruhtinas, matemaatikko
ja tähtitieteilijä Omar Khaijam (1048-1131) on Alamutissa sivuroolissa,
[Maaloufin] Samarkandissa
yhdessä päärooleista. Teokset kipuavat jopa samalle
Alamutin kotkanpesälle, jossa shiialainen lahko koulutti
uskonsotureja itsemurhaiskuihin... Unhoon vaipunut Alamut nousi
järkyttävän ajankohtaiseksi pian Osama bin Ladenin
lahkon 11. syyskuuta tekemän iskun jälkeen... Alamut herättää
kysymyksen, onko oikeutettua väkivaltaa? ...Samarkand on Alamutin tavoin valitettavan
ajankohtainen allegorinen tarina." - Esa Aallas, Aikalainen
4/2009.
- "Bartol kirjoitti tätä pääteokseksi
ilmoittamaansa teosta kymmenen vuotta. Muutamaa vuotta Alamutin jälkeen ilmestyi Mika
Waltarin Sinuhe egyptiläinen.
Kumpikin on suuri historiallinen romaani, joka samalla kertoo paljon
omasta ilmestymisajastaan. Pienten kansojen kirjailijat ovat luoneet
kirjallisuutta, joka ylittää kansalliset rajat. Alamut onkin mielestäni
Slovenian Sinuhe egyptiläinen...
Alamutin
voi lukea henkeäsalpaavana seikkailuromaanina, filosofiseen
pohdintaan yllyttävänä teoksena, islamilaisen maailman
historiallisena kuvauksena tai allegoriana sloveenien vaikeuksista
Mussolinin fasistien puristuksessa. Yllätyksiä kirja tarjoaa
yllätysten jälkeenkin, joten juonesta ei ole syytä
kertoa paljoakaan etukäteen... Kari Klemelän
elävästi suomentama ja kustantama Alamut on kaikesta
historiallisuudestaan huolimatta ajankohtaisempi kuin koskaan." - Pertti T. Jokinen, Turun
Sanomat 26.1.2009.
- "Äskettäin unohduksista nostetun
slovenialaiskirjailijan Vladimir Bartolin (1903–1967) Alamut on
vuoden 2008 häikäisevin ja hämmentävin, hienoin ja
ehdottomasti vaikuttavin romaanisuomennos. Kuvaamalla pahuutta ja
fanaattisuutta sisältäpäin se vertautuu
ranskalaiskirjailija Jonathan Littelin romaaniin Hyväntahtoiset,
mutta on rakenteeltaan keskitetympi – se on
jännittävä ja romanttinen seikkailutarina – ja
siksi vaikuttavampi.... Romaani on täynnä
häkellyttävän hienoja yksityiskohtaisia kuvauksia
marttyyreiden arkielämästä ja heidän
koulutuksestaan, nuorten naisten elämästä
paratiisipuutarhassa, piirityskuvauksia, hasis-kokemusten kuvauksia.
Sen päähenkilöt ja sivuhenkilöt vaikuttavat
eläviltä ja uskottavilta hahmoilta." - Päivi Kosonen,
kirjallisuudentutkija, tietokirjailija, kriitikko; blogi
10.1.2009.
- "Tuskin koskaan pienen kielialueen kirja on noussut USA:n
bestseller-listoille 70 vuotta ilmestymisensä ja 40 vuotta
kirjailijan kuoleman jälkeen. Tämä ihme tapahtui
kuitenkin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen... - Assassiinien
yhteys nykyisiin itsemurhapommittajiin näyttää
täysin selvältä... - Bartolin aikana ei tarvinnut olla
poliittisesti kovinkaan korrekti, joten hän yhdistää
aika selvästi islaminuskon jihadin, pyhän sodan,
terrorismiin. Toisaalta hän kuvaa nuorten itsemurhaajien taustalla
olevat johtajat kyynikoiksi, jotka eivät itse usko
mihinkään. - Alamutia
lukiessaan ei voi olla samastamatta nuorukaisia palestiinalaisiin
itsemurhaterroristeihin tai Osama bin Ladenin porukkaan. Fanaattisuus
on samaa, usko on samaa ja teot ovat samankaltaisia.
Syyttömät joutuvat kärsimään, mutta
mitäpä siitä. - Paksun teoksen on suomentanut Mansardan
perustaja Kari Klemelä. Käännös on loistava, mutta
mitä muuta voikaan odottaa Hollo-palkinnon ja Mikael Agricola
-mitalin saaneelta sekä Sloveniassa palkitulta
Klemelältä."- Risto Korhonen, Kansan
Uutiset 30.12.2008.
- "Vladimir Bartol kirjoitti seikkailunakin
vetävää historiallista romaaniaan lähes koko
1930-luvun Euroopan eläessä totalitaaristen
järjestelmien varjossa. Alamut
ilmestyi... 1938, mutta ei saanut suurta huomiota osakseen... Vasta
1980-luvulla kiinnostuttiin romaanin monikulttuurisesta
näkökulmasta ja sen tarkasta valtajärjestelmien,
varsinkin uskonnollisen fanatismin analyysista. Syyskuun 2001
terrori-iskujen jälkeen islamilaiseen kulttuuriin uskottavasti ja
informatiivisesti johdattava romaani sai länsimaissakin uutta
kantavuutta. - Islamilaisten lahkojen valtataisteluissa ja
ristiretkilläkin pelätyt assassiinit turvautuvat tarvittaessa
salamurhiin. Heidän koulutuksessaan kaikki keinot, myös
huumeet ja alkoholi, ovat luvallisia. Bartol kuvaa romaanissaan
mielikuvituksellisen huijauksen, joka on rakennettu niin aukottomaksi,
että se voisi olla tosi. - Romaani on hyvin suorapuheinen, mutta
siitä puuttuu kyynisyys, joka sävytti toisen maailmansodan
jälkeen historiallisilla romaaneillaan maailman huomiota
kiinnittäneen Mika Waltarin tyyliä. Mutta samaa
yleispätevyyttä, mm. "hyödyllisten idioottien" tarpeesta
vallanpitäjille, löytyy Alamutistakin.
- Kari Klemelän tyylikäs, terminologiassakin kompastelematon
suomennos perustuu Ljubljanassa 2002 julkaistuun laitokseen." - Otto Lappalainen,
Parnasso 7/2008.
- "Selvästi tulen lukeneeksi Alamutia
Mika Waltarin Johannes Angelos mielessä. Kummassakin teoksessa
pohditaan vallan ja uskonnon liittoa ja kerrotaan verisistä
sodista, juonitteluista ja palatsivallankumouksista. Kirjaa on
mahdollista lukea kuin historiallista romaania tai seikkailukertomusta.
Sen ytimessä on kuitenkin Bartolin käsitys siitä, mihin
johtaa karismaattisen ihmisen vallantahto." - Marjatta Ripsaluoma, Keskipohjanmaa
20.12.2008, Ripsan
blogissa 16.11.2008 sekä kirjoituksissa.
-
"Romaani on
vallankäytön nerokas analyysi, joka on puettu historiallisen
seikkailukertomuksen viittaan. - Bartolin teokselleen valitsema
ympäristö toimii erinomaisesti ja on lisäksi kiehtova. -
Mikä voima saa ihmisen
sitoutumaan ehdottomaan kuuliaisuuteen? ... miten
vallankäyttäjä kykenee
alistamaan yksilön omien päämääriensä
tahdottomaksi toteuttajaksi? Tärkein on
kysymys vallankäyttäjän motiivista. Kysymyksiin
vastatessaan Bartol paljastaa
lukijalle poliittisen manipulaation hyväksi havaittuja
menetelmiä, olkoonkin,
että tapahtumaympäristö on eksoottinen ja tietyt
silmänkääntötemput
mielikuvituksellisia. - Ranskalainen Historia-lehti toi heti [2001
terrori-] iskujen
jälkeisessä marraskuun numerossaan esiin
yhtäläisyydet Osama bin Ladenin
al-Qaida-terroristien ja Hasan ibn Sabbahin fanaatikkojen kesken.
Väliin
mahtuvat 900 vuotta eivät tunnu muuttaneen ihmisten tarvetta uskoa
auktoriteetteihin eikä halua sitoutua
äärimmäisiinkin ratkaisuihin, jos vain
ilmaantuu vahva johtaja ja riittäväksi koettu motiivi. - Kari
Klemelän
taitava suomennos ottaa lukijan nopeasti haltuunsa. Runolainat on
suomentanut Jaakko
Hämeen-Anttila. - Matti Lundberg, Kiiltomato
8.12.2008.
- "Ristiretkiaikaan sijoittuva seikkailullinen tarina antaa
runsaasti tietoa islamilaisesta kulttuurista. Se kuvaa myös
hiuksia nostattavan tarkasti mm. salamurhiin turvautuneiden
assassiinien järjestön rakentamista. - Romaani on nyt
käännetty useimmille maailmankielille, sillä vuoden 2001
terrori-iskujen jälkeen se on saanut uutta kaikupohjaa. Alamut on
linnake, jossa koulutetaan islamilaisen lahkon sotureita toimimaan
maallistuneita uskonpettureita vastaan. Kahden nuoren kehitystarinana
etenevä juoni on lukijaystävällinen.
Halima-tyttöä koulutetaan salaisessa haaremissa palvelemaan
suurta tehtävää. Avani-nuorukainen hakeutuu Alamutiin
pystyäkseen fedajina kostamaan isoisänsä murhan...
Haliman ja Avanin kokemusmaailma on täynnä mieltä
kiihottavia salaisuuksia. Järjestö käyttää
pirullista psykologiaa saadakseen jäsenet toimimaan halutulla
tavalla. Tarkoin annostellut huhut saavat jäsenet
pyrkimään kohti sisäpiiriä ja sen salattua tietoa.
- Alamutia on kiinnostava
lukea suhteessa Mika Waltarin historiallisiin romaaneihin. Melko
pessimistisen perusfilosofian alta paljastuu innostunut ja innostava
monikulttuurinen perspektiivi." - Otto Lappalainen, Salon
Seudun Sanomat 25.11.2008.
Evald
Flisar: Isäni unet (2006)
- "Romaanista on ensimmäiseksi sanottava, että se
on taitavasti rakennettu. Vaikka Isäni unet kaihtaa
lajityyppimääritelmiä sekoittaessaan toisiinsa muun
muassa psykologisen trillerin ja kauhutarinan elementtejä,
kokonaisuus on eheä... Flisar kirjoittaa unien teoriasta ja unien
merkityksestä ihmiselle sekä alitajunnasta ja sen
vaikutuksesta tekoihimme. Adamin isän suulla hän toteaa,
että 'juuri sisäinen maailmamme on se todellisuus, joka
meidän on lopulta pakko kohdata'... Flisarin romaani avautuu
moneen suuntaan. Suomennoksen kieli on vivahteikasta ja kertomus
kaikkinensa visuaalisesti vahva. Niin vahva, että Isäni
unet on helppo kuvitella elokuvan lähtökohdaksi." - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 12.11.2006.
- "Flisarin kieli on nautittavaa. Muutamalla lauseella
hän osaa
luoda kokonaisia värikylläisiä maailmoja. Suomennos on
loistavaa. Isäni unet on
teos, jonka suomentamatta jättäminen olisi ollut rikos." - Risto Korhonen, Kansan
Uutiset
6.2.2007.
Danilo
Kiš: Varhaisia suruja (2006)
- "Menetetyn maailman etsimisen ja hämmennyksen
tuntemukset ovat tunnistettavia ja koskettavia. Klemelän
käännöksessä on tarkkuutta ja herkkyyttä.
Toivon hartaasti, että teossarja suomennetaan kokonaisuudessaan...
Teos onkin katkelmallisuudesta huolimatta tiivis ja kirkas, sillä
miltei jokainen tarina toistaa samaa menetyksen ja lakkaamattoman
kaipauksen teemaa... Pienuus on suurta myös ilossa, sillä
surujen lisäksi lapsen maailma on täynnä riemua
yksinkertaisista asioista... Jo ensimmäinen kertomus ohjaa
lukutapaa: mies palaa kotikaupunkiinsa etsimään
lapsuudenkotiaan. Tästä eteenpäin lukija joutuu
kaksijakoiseen maailmaan, jossa alun mies ja
näkökulmahenkilönä toimiva pieni poika ovat sama
henkilö, arvatenkin epäilyttävästi Danilo
Kišiä muistuttava mies, joka palaa muistoihinsa. Pojan
maailmaan tunkeutuva kertoja jopa kommentoi ironisesti fiktion ja toden
välistä suhdetta ja vakuuttaa lukijalle kertomustensa
totuudellisuutta. Lukija joutuu tästä kaikesta hurmaavalla
tavalla pyörryksiin." - Nina Gimishanov, Kiiltomato
21.3.2007.
- "Pari vuotta sitten perustettu Mansarda on maamme
ykkössuomentajiin lukeutuvan Kari Klemelän oma
kustannusyhtiö, jonka toistaiseksi julkaisemista kirjoista
merkittävin on Danilo Kišin novellikokoelma Varhaisia suruja; onhan
Danilo Kiš (1935-1989) tärkeimpiä eurooppalaisia
kirjailijoita, jota ei ole aikaisemmin suomennettu... Varhaisissa suruissa
kiehtovinta ei ole juoni ja sen käänteet, vaan tunnelma ja se
miten Kiš kuvaa Andin maailman muodostavia pieniä ja suuria
asioita, niittyjen keijuja ja katujen pogromeja, karannutta
lehmää ja kuolevaa hevosta tai tuota jo mainittua äidin
vanhaa Singer-ompelukonetta... Serbialainen kirjailija Mihajlo Pantić
näkee Varhaiset surut
aikuisten satukirjana ja yhtenä serbiankielisen kirjallisuuden
runollisimpana proosateoksena, joka pyrkii vaikuttamaan jokaiseen
lukijaan yksilöllisesti. Lukijalle paljastetaan mahdollisimman
vähän, jotta hän joutuisi tämän
vähän perusteella ja omien muistojensa ja tuntemuksiensa
avulla muodostamaan käsityksensä kokonaisuudesta. Siksi Varhaiset surut
eivät lopu siihen kun lukija laittaa kirjan kannet kiinni, vaan
vasta siitä ne alkavat." - Kari Pirhonen, Parnasso
1/2007.
- "Kišin kertomuksissa elää tavallinen
kansa,
unkarilainen kyläelämä ja kaikkialle hitaasti tunkeutuva
sodan varjo. Aivan nurkan takana odottaa Auschwitz. Pieni
juutalaispoika kaipaa omaa isäänsä, jota hän ei
tule koskaan näkemään. Kišiä on helppo
lukea, mutta hänen sanomansa syvällisyys aukeaa vasta
toisella lukukerralla. Kyllä Kiš olisi nobelinsa
ansainnut." - Risto
Korhonen, Kansan Uutiset 6.2.2007.
- "Varhaisia suruja
is the first
collection of short stories by the Serbian-Jewish author Danilo
Kiš (1935-1989) translated into Finnish. Here's another
world-renowned literary talent that has been virtually unknown in
Finland up until now! ... I'm stunned; this text is nothing short
of illustrious... Kiš might well become one of my new favorites
if only his work was generally available. Hourglass
remains on my Wish List. Will have to keep an eye on any upcoming
Mansarda publications as well." - Catharina's Journal
19.1.2007.
- "Oikean kirjailijan tuntee siitä, että jo yksi
sivu on kuin
hyvä kirja. Sellainen oli tämä
hämäävän ohut kirjanen. Luulin lukevani
päivässä, luinkin toista viikkoa. Sen impressionistisia
kertomuksia sopii luontevasti vain yksi päivään." - Lukija Oulusta, 2006.
- "Varhaisia suruja
on sympaattinen novellikokoelma, täynnä pieniä
sota-aikaa ja maalaismiljöötä kuvaavia muistelmia lapsen
näkökulmasta. Sieltä löytyi omakin lapsuus, jonka
lohtuina toimivat kasvit ja eläimet mielikuvituksen maailmassa.
Lapsen näkökulma pehmentää surutkin." - Laila Huhtanen,
Helsinki, 2007.
Danilo
Kiš: Puutarha, tuhka (2008)
- "Isän kuolema yksittäisenä tapahtumana ja
toisaalta toinen maailmansota ovat taustalla Kišin romaanissa...
Se on itsenäinen jatko-osa... novellikokoelmalle Varhaisia suruja. Taustastaan
huolimatta romaani ei ole kuvaus keskitysleireistä, siinä ei
edes suoraan viitata niihin. Sota on läsnä
nälkänä ja puutteena, mutta ei päälle
käyvällä tavalla. Keskeistä on kertojana toimivan
Andin suhde isäänsä Eduard Samiin. Muistoina
etenevä tarina vertautuu tavallaan Kišin omaan
elämään. Isän kuollessa hän oli vain muutaman
vuoden ikäinen. - Romaanissa Eduard Sam on kuin jokin kummajainen,
outo ilmestys erikoisine tapoineen, mutta samalla kuitenkin sankari
lapsen silmissä. Yhtä aikaa vieras ja läheinen. - Kuten
isä poikaa myös romaani tulee jotenkin oudolla tavalla
lähelle lukijaa säilyttäen silti tietyn
viileyden. Kiš
ei mässäile tunteilla, vaikka aihe siihen antaisi
mahdollisuuden. Osaltaan vaikutelman synnyttää romaanin
kieli, joka on runollista ja soljuvaa. Monilta osin samalla tapaa
viitteellistä kuin kirjan nimi antaa
ymmärtää. Kääntäjälle se on
tarjonnut yllin kyllin haasteita. Tekstin serbiasta suomentanut Kari
Klemelä on tehnyt hyvää työtä." - Kimmo
Rantanen, Turun
Sanomat 29.3.2009.
Danilo
Kiš: Tiimalasi (2009)
- "Tiimalasi
keskittyy isän, Eduard Samin tuhoutumiseen kansallissosialistisen
valtakoneiston puristuksessa. Hänestä on tullut pelkkä
nimimerkki E. S., jonka aika oli valumassa vähiin, kuten
lukemattomien muidenkin juutalaisten. - Kuulusteluissa ja
keskusteluissa tulee esiin monien juutalaisten kuolema. Ne on
toteutettu liian kauheilla tavoilla, jotta niihin voisi kiinnittyä
tunnesiteillä, joten ne todetaan vain lakonisesti. Muutenkin
tunteet on etäännytetty kauas; pakahduttava ahdistus ja
toivottomuus ilmenevät kaikkialla. Kuulusteluissa
keskitytään varsinkin E. S:n taloon, joka oli romahtanut
heti, kun hän muutti siitä pois. Tämän voi tulkita
kuvastavan koko juutalaisuuden romahdusta. - Kišin triptyykin
suomentaminen on merkittävä kulttuuriteko pieneltä
Mansarda-kustantamolta, joka on saanut muuten nimensä Kišin
samannimisestä, ullakkohuonetta merkitsevästä teoksesta.
Kari Klemelä on suomentanut tämän moniulotteisen teoksen
vaikuttavaksi lukukokemukseksi suoraan serbiasta. - Kiš on
tutkinut ja kääntänyt ranskalaista symbolistista
runoutta, mikä näkyy hänen teoksissaan kerrassaan upeina
ja yllättävinä kielikuvina ja vertauksina. - Tiimalasi tuo mieleen Franz Kafkan Oikeusjutun kuulustelun
ahdistavuuden sekä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä
-romaanisarjan syvälle luotaavan arkeologisen kaivautumisen
muistin salaperäisiin kätköihin." - Pertti T. Jokinen, Salon Seudun Sanomat
20.4.2010.
- "Danilo Kišin romaani Tiimalasi ei päästä
helpolla. - Romaani on jatkoa teoksille Varhaisia suruja sekä Puutarha, tuhka ja
päättää holokaustista ja Kišin perheen
kohtalosta kertovan trilogian. Vieläkään Kiš ei
kuvaa tapahtumia suoraan. Hän ei osoita vaan antaa
ymmärtää. - Vaikka taustalla on vakava aihe, esiin
nousee myös huumori. E.S. muun muassa pähkäilee
lähes monty pythonmaisessa hengessä, että Newton ei
keksinyt painovoimaa omenan vaan ulostamisen ansiosta. - Tiimalasi on
melkoinen taidonnäyte mitä tulee kielelliseen
moni-ilmeisyyteen ja rakenteellisiin ratkaisuihin. Samalla se on
siinä määrin haasteellista luettavaa, että
perinteisen tarinakerronnan ystävät luultavasti
pitkästyvät. - Mutta kirjallisuus ei ole yksinomaan
juonenjuoksutusta. Se on sanojen kanssa kamppailua sekä erilaisia
kerronnan tapoja ja muotoja etsivää seikkailua. - Suomentaja
Kari Klemelä on Tiimalasin
kohdalla ollut kovan haasteen edessä. Hän suoriutuu
siitä vallan mainiosti. Aitaa ei todellakaan ole ylitetty
siitä, missä se on matalin." - Kimmo Rantanen, Turun
Sanomat 22.7.2010.
Marsipaania
- slovenialaista nykyrunoutta (2009). Suom. ja toim. Kari Klemelä
ja Jouni Inkala
- "Marsipaania
sisältää monipuolisen valikoiman 12 runoilijalta, jotka
ovat vierailleet myös Suomessa erilaisissa
kirjallisuustapahtumissa. - Suurin osa runoista on Kari Klemelän
taitavasti suomentamia, hän on Mansarda-kustantamonsa kautta
tuonut meille aikaisemminkin useita itäeurooppalaisen
kirjallisuuden helmiä saataville. - Kirjassa on jokaisesta
runoilijasta ja hänen teoksistaan lyhyt esittely, ja Jouni Inkala
on lisäksi avannut runojen tyylia, runomaiseen sävyyn. - Marsipaanin
runoilijat ovat kulttuurin monitaitajia ja aktiivisesti yhteiskuntaa
peilaavia kirjoittajia mutta myös ihmisen herkimpien tunteiden
eteviä tulkkeja ja hetken vangitsijoita. Runoista välittyy
lukijalle tuttuuden tunne, ja niiden pariin palaa mielellään.
- Klemelä ja Inkala ovat onnistuneet luomaan todellisen makupalan,
jota voi nautiskella vaikkapa kahvikupposen ääressä
kaikessa rauhassa. - Kati Lukkarinen, Uusirovaniemi
7.8.2009, ja kirjaston palveluhakemisto.
Sokea kirjakauppias - uutta
sorbiproossaa (2010). Toim. Eero Balk
- "Kari Klemelän pieni sauvolainen kustantamo Mansarda
on jo pitkään tehnyt ainutlaatuista kulttuurityötä
esitellessään suomalaisille lukijoille aikaisemmin lähes
tuntemattomiksi jääneitä kansallisia kirjallisuuksia.
- Täysin ainutlaatuinen valinta on Mansardan tuoreimpiin
uutuuksiin kuuluva novellikokoelma
Sokea kirjakauppias, sillä se esittelee nyt suomalaisille
ensimmäistä kertaa sorbinkielistä kaunokirjallisuutta. -
Sorbi lienee useimmille suomalaisille ja laajemminkin ottaen
pohjoismaalaisille tyystin tuntematon kieli ja kansallisuus;
sitäkin arvokkaampaa on, että vihdoinkin sorbinkielisiin
teksteihin voi tutustua suoraan alkukielestä tehtyinä
käännöksinä. - Sokea kirjakauppias tekee tutuksi
13 sorbiksi sepittävää kirjailijaa noin kahdenkymmenen
viime vuoden ajalta. Teoksen arvoa lisää, että
suomentaja Eero Balk esittelee saatesanoissaan pientä
eurooppalaista kansallisuutta." - Jouko Grönholm, Turun
Sanomat 10.1.2011.
- "Eero Balk on tehnyt aikamoisen kulttuuriteon
toimittaessaan ja suomentaessaan novellikokoelman Sokea kirjakauppias. Hän on
kääntänyt uutta sorbiproosaa alkukielistä
(ylä- ja alasorbi) ja laatinut kokoelman alkuun myös pienen
historiikin sorbikansan kulttuurisista vaiheista Saksassa." - Pentti Stranius, Kaltio
1/2011.
Boris
Pahor: Nekropoli (2006)
- "Kirjan minäkertoja on vierailemassa
Natzweiler-Struthofin entisessä keskitysleirissä, joka on
avoinna turisteille ja jossa on ranskalaisten pystyttämä
nécropole nationale -muistomerkki. Ajatuksissaan hän palaa
parinkymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin tässä ja
muutamassa muussa leirissä. Samalla hän seuraa sivusta
paikalla olevan matkailijaryhmän ja oppaan tunnelmia. - Boris
Pahor kuului Italian syrjittyyn sloveenivähemmistöön, ja
natsien miehitettyä Pohjois-Italian hän joutui
epäillyksi vastarintatoiminnasta ja siksi keskitysleireille...
Matkailijoita katseleva ja kuunteleva kertoja toteaa, miten hitaasti
keskitysleirien maailma siirtyy näiden tajuntaan. Toisaalla
hän kertoo itsekin katselleensa leirin kauhuja vain
silmillään, ei pystynyt päästämään
niitä sydämeensä asti, puhumattakaan, että
tuhoamisvimmaa olisi voinut järjellä ymmärtää.
Minun täytyy myöntää, että lukiessakin
torjunta tahtoi välillä olla päällä, niin
että tekstiä 'vain' luki. Sairaanhoitajana toimineen Pahorin
kuvaus on paikoin aika… ruumiillista. Teksti on silti
kiihkotonta ja kauhujen vastapainoksi myös esseenomaisen pohtivaa.
- Nekropoli on vaativa kirja
vaativalle lukijalle sekä aiheensa että tyylinsä vuoksi.
Pitkin virkkein kudottu teksti tuntui aluksi kiperältä, mutta
vauhtiin päästyä se virtasi ja hengitti kertojan
tajunnan tahdissa. Kirja on Nobel-ehdokkaanakin esiintyvän Boris
Pahorin pääteos. - Elina, Kirjavinkit 6.3.2009.
- "Mielessäni on käynyt, että
jos on alkuperäinen teksti ollut hienoa, niin on kyllä
käännöskin. Kieli
on monimutkaista ja vaikeaa, mutta aivan valtavan kaunista ja teksti
soljuu sujuvasti. Ei tosin ehkä pitäisi nauttia kielestä
ja sanoa sen olevan kaunista, kun kirjan aihe on rankka. Pahor kertoo
vankileirimuistoistaan ja se riuduttaa sydäntäni, mutta niin
se vain kertomus etenee, vaikka siinä ei todellakaan ole
mitään iloitsemisen aihetta... En olisi kuvitellut, että
joku voi kertoa ryysyläisistä luurangonlaihoista vangeista
niin, että sitä jaksaa / haluaa lukea sivukaupalla. Luulen,
että se on tuon upean kielen ansiosta, että jaksan jatkaa
lukemista kaikesta huolimatta. Rumuudessaan kaunis." - Reija Merja Hansen,
Tanska, 2008.
- "Imre Kertészin omakohtainen Auschwitz-kuvaus Kohtalottomuus
teki syksyllä suuren vaikutuksen eleettömällä
toteavuudellaan, ja nyt olen vielä suuremman vaikutuksen alaisena:
luen Boris Pahorin kirjaa Nekropoli.
Sekin on omakohtainen kertomus keskitysleiriltä... Kertoja ei
olekaan nyt juutalainen, vaan sloveeni — juutalaiset eivät
olleet suinkaan ainoa leireille suljettu kansa... Itse tarina on
karmaisevan yksityiskohtainen. Se tapahtuu kahdessa aikatasossa:
kertoja vierailee museoidulla leirillä 20 vuotta tapahtumien
jälkeen. Hänen omiin muistoihinsa nälästä,
kuolemasta ja kärsimyksistä sekoittuvat turistioppaan
repliikit... Nekropolin on
suomentanut ja julkaissut uuttera ja etevä Kari Klemelä." - Jarmo Papinniemi,
päätoimittajan päiväkirja, Parnasso, 6.1.2008.
- "Useat keskitysleirikuvaukset keskittyvät kertomaan
juutalaisten systemaattisesta tuhoamisesta. Mutta muutkin etniset
ryhmät kärsivät vainoista, varsinkin slaavilaiset
kansat... Kirjan tekee kiinnostavaksi sen rakenne: Pahor matkustaa
museoiksi muutettuun keskitysleiriin, jossa hän itse
parikymmentä vuotta aiemmin vaali ohutta elämänlankaansa
kaiken kuoleman keskellä. Kävellessään ryhmän
mukana ja kuunnellessaan oppaan puhetta hän siirtyy omiin
muistikuviinsa: nykyaika ja menneisyys, ääneen kauhistelevat
turistit ja hiljaa traumaansa läpikäyvä entinen vanki,
elämä ja kuolema - sisäpuolisen ja ulkopuolisen tasot
sekoittuvat ja siten lukijalle tarjoutuu reitti päästä
lähemmäksi Pahorin kokemuksia... Keskitysleirillä Pahor
ajattelee usein kotiaan, Triesteä. Ja vapauduttuaan hän on
loppuelämänsä ajan tuomittu ajattelemaan
keskitysleiriä. Yhden päivän vierailu elsassilaisessa
Natzweiler-Struthofissa vuonna 1966 tuo hänet sen
synnyttämien muistojen kautta lähemmäksi
itseään, sammuttaa hetkeksi tyhjyyden tunteen, jota kuolevien
keskeltä vapautunut tuntee." - Penjami Lehto, Jäljen
ääni -blogi, 27.8.2007.
- "Nekropoli
poikkeaa selvästi
kaikista aikaisemmin suomennetuista keskitysleirikuvauksista juuri
kirjoittajan taustan takia. Sloveenien elämästä viime
vuosisadalla
lukisi kyllä lisääkin. Eteläslaavien kulttuuri on
suomalaisille aikamoinen musta aukko." - Risto Korhonen, Kansan
Uutiset
6.2.2007.
- "Nekropoli
nousee kuvaukseksi ihmisen kyvystä selviytyä sittenkin
mahdottomista olosuhteista. Tästä leireiltä ja
niitä seuranneesta tubiparantolasta ulos kävellyt Pahor itse
on elävä esimerkki." - Esa Aallas, Aikalainen
20/2006.
- "Pahorin Nekropoli on ainutlaatuinen teos. Se on
rakenteellisesti yhtenäinen; lukija pääsee
elämään kertojaminän kokemukset sekä
nykyajasta että menneisyydestä samanaikaisesti. Pahin tuska
jää esteettisen välimatkan päästä
koettavaksi. Etukäteen ajattelin, että aihe on pelottavan
raskas itselleni, mutta koin teoksen ennen muuta rakentavana,
ihmisyyttä korostavana elämyksenä." - Laila Huhtanen,
Helsinki, 2007.
Žarko
Petan: Titon salattu elämä (2009)
- "Suomalaisten sosialistien keskuudessa Josip Broz Titon
(1892-1980) Jugoslavia oli 1970-luvulla jonkinlainen mallimaa.
Siellä oli kukoistavaksi sanottu osuuskuntatalous. Jugoslavia ei
ollut rautaesiripun takana, vaan sieltä pääsi pois
esimerkiksi Ruotsiin... - Titon Jugoslavia oli myös täysin
puolueeton maa, toisin kuin Suomi... Lisäksi Titossa huomattiin
olevan monia samanlaisia piirteitä kuin Urho Kekkosessa ja
ehkä he siksi tulivatkin hyvin toimeen. - Titon kuoleman
jälkeen on kuitenkin paljastunut asioita, joista ei aiemmin
tiedetty. Liittovaltio pysyi todellisuudessa koossa rautaisella
diktatuurilla ja käsittämättömän laajalla
korruptiolla. Tito ei ollut mikään kansanmies. Hän oli
Herman Göringin tapainen operettisankari ja valtavien omaisuuksien
rohmuaja. - Slovenialaisen Žarko Petanin Titon salattu elämä ei
ole varsinainen elämänkerta, vaan pamfletti, joka kytkeytyy
Petanin suvun historiaan... - Žarko Petan on tunnettu aforisti, jonka
tuotannosta eteläslaavilaiseen kirjallisuuteen keskittyvä
Mansarda-kustantamo julkaisi viime vuonna kokoelman "Tyhjällä
päällä on kevyempi kumartaa". Petanin suomentaja on
palkittu Kari Klemelä. Titon
salattu elämä on arvokas muistutus, mitä
Tito-myytin takana saattaa olla. - Risto Korhonen, Kansan Uutiset / Viikkolehti
22.1.2010.
Žarko
Petan: Tyhjällä päällä on kevyempi
kumartaa (2009)
- Terävästi ja puhuttelevasti
käytettyjä Petan-lainauksia Arkhimedes-lehden
6/2009 pääkirjoituksessa,
jonka on laatinut Maarit
Järvenpää.
- "Ajattelun helmiä
Sloveniasta" ...Petanin aforismikokoelman nimi sopii hyvin
nykyiseen lamatodellisuuteen. Petan seuraa puolalaisen Stanislaw Jerzy
Lecin jälkiä henkevässä ja poliittisessa
aforismitaiteessa. - Vallanpitäjien ohella Petanin irvailun
kohteena on koko elämisen kirjo. - Kari Klemelän suomentamaan
kokoelmaan on poimittu Petanin yli 7000 aforismista mehevin
kymmenesosa. Jotkut aforismit voivat kuulostaa tutuiltakin, sillä
Petanin aforismeja on muun muassa luettu radion Päivän
mietelauseessa jo monta vuotta ja yleisön pyynnöstä
yhä uudestaan. - Risto Korhonen, Kansan
Uutiset 26.3.2009.
Goce Smilevski: Keskustelu
Spinozan kanssa (2012)
- "Mikä on elämässä
tärkeää? Tätä pohtii makedonialainen
kirjailija Goce Smilevski romaanissaan Keskustelu Spinozan kanssa. Baruch
Spinoza (1632-77) oli filosofi, joka keskittyi ajattelussaan ikuiseen
ja äärettömään. Ulkoisesti Spinoza eli
yksinäisen ja vaatimattoman elämän juutalaisesta
seurakunnasta karkotettuna ja perheestään erotettuna
köyhänä linssinhiojana. - Smilevski on kirjoittanut
Spinozan elämästä kahdesta eri näkökulmasta,
joihin hän sai idean tutkija Gilles Deleuzen väitteestä,
että Spinoza oli sisimmässään syvästi
jakautunut ja että järki ja intohimo kamppailivat
hänessä. Smilevski näkee nämä erot Spinozan
nuoruudenkuvan ja kuvan, joka on tehty muutamaa vuotta ennen filosofin
kuolemaa, välillä. Jälkimmäisessä nuoruuden
mukanaan tuoma varmuus järjen ylivertaisuudesta on kadonnut ja
tilalle on tullut epävarmuus tehdyistä valinnoista, jotka
ovat karkottaneet ihmiset hänen läheisyydestään. -
Lukijan ei tarvitse pelästyä, että teos on
täynnä vaikeaa filosofiaa, sillä kirjailija tuo sen
omilla esimerkeillään helpommin
ymmärrettäväksi. Kirja sisältää myös
outoja tarinoita, yleistä pohdintaa elämästä ja
voimakkaita aistillisia kokemuksia, jotka olisivat olleet Spinozan
käden ulottuvilla. Smilevski on tehnyt paljon
taustatyötä tutkiessaan Spinozan filosofiaa ja
elämää, mutta paljon hän on joutunut
käyttämään myös mielikuvitustaan
täyttääkseen puuttuvat aukot.
Kääntäjä ja kustantaja Kari Klemelä on tehnyt
vaikuttavan kulttuuriteon, sillä tämä Makedonian vuoden
2002 parhaana romaanina palkittu teos on ensimmäinen Suomessa
ilmestynyt suoraan makedoniasta käännetty teos." - Pertti Jokinen, Salon
Seudun Sanomat 2012.
- "Keskustelu Spinozan kanssa on ensimmäinen Suomessa
ilmestyvä makedoniasta käännetty teos. Suomennos saa
näin ollen jo hankkeena historiallista hohdetta, ja näin
erikoinen kirja on kaikin tavoin hieno valinta
käännettäväksi – loistava veto Mansardalta!
... Smilevskin teos ei ole mikään tyypillinen
kertalukuromaani – sitä lukee, lepuuttaa ja tutkii
uudestaan. Onneksi tällaisiakin kirjoja on." - Sinikka Vuola, Kiitomato
29.8.2012.
- "Ensimmäinen makedoniasta suomennettu romaani on
julkaistu tänä keväänä! Kyseessä on Goce
Smilevskin toinen romaani, joka on palkittu vuoden 2002 Makedonian
parhaana romaanina. Romaanista on tehty myös teatterisovitus, joka
puolestaan voitti Vojdan Cernodrinski-teatterifestivaalin viime vuonna.
Aivan mahtavaa, että pieni Mansarda tuo näitä
eurooppalaisen kirjallisuuden helmiä myös Suomeen! - Olen
ollut valtavan kiinnostunut Spinozasta lukion ensimmäisestä
filosofiankurssista alkaen: se tinkimättömyys ja
määrätietoisuus, jolla Spinozan Etiikka on kirjoitettu, teki
valtavan vaikutuksen (ja pelasti nuoren ihmisen
eksistentialismilta). Smilevskin romaanissa etusijalle nousee
kuitenkin filosofi itse, mies Etiikan
takana. Romaanin rakenne onkin huikean kunnianhimoinen hanke
yhdistää Spinozan Etiikan sivuilta välittyvä
rationaalinen henkilö ja tunteet, sentimentaalisuus. - Smilevskin
kauniit loppulauseet kruunaavat koko teoksen (varsinkin kun otetaan
huomioon että Etiikan koko nimi on Etiikka geometriseen tapaan
esitettynä): Geometria opettaa, että yhdensuuntaiset suorat
kohtaavat äärettömyydessä, ja minä uskon,
että me kaikki kohtaamme toisemme jossain. Kenties juuri
äärettömyydessä." - Saana Rusi, Lumipalloja
13.6.2012.
Igor
Štiks: Elian tuoli (2010)
-
"Vuoden käännösteko. Elian tuolin suomennos
kroatian kielestä on vuoden 2010 parasta
käännöskirjallisuutta! Kari Klemelä osaa niitä
”itäeurooppalaisia” kieliä, jotka ovat
harvinaisempia ja hän on myös sujuvasanainen suomentaja.
Kieli elää ja luistaa. Igor Štiksille ominaiset
pitkät lauseet löytävät suomalaisen vastineen ja
rytmin." - Pentti
Stranius, Kansan
Uutiset 29.12.2010, Karjalainen tammikuu 2011, Kaltio 1/2011.
- "Rohkeasti kirjallista traditiota toisintava tyylittely ja
kiihkeä, pyörteinen pohdiskelu ovat kirjan kantavia
piirteitä. Kieli on vivahteikkaan ilmaisukykyistä ja
viimeisteltyä, josta kiitos suomentaja Kari Klemelälle." - Matti Saurama, Parnasso
1/2011.
-
"Nähtävästi Igor Štiks onkin
halunnut kirjoittaa suuren eurooppalaisen romaanin, jollaisia ei
enää ole, tai ei ehkä ole koskaan ollut. Onko Elian
tuolin rivien välissä jokin reaalisen tavoin pakeneva
symbolinen merkitys, jollaisia varsinkin kirjallisuusarvosteluissa on
mahdoton avata, vai pelkkä estetiikastaan lumoutuneen kirjailijan
porsaanreikä? Mistäpä sen voisi tietää." - Putte Wilhelmsson, Kiiltomato
13.4.2011.
- "Kari Klemelä on jälleen suomentanut ja
kustantanut merkittävän teoksen, joka puhuu inhimillisyyden
ja suvaitsevaisuuden puolesta." - Pertti Jokinen, Salon
Seudun Sanomat 4.1.2011.
Sergej
Verč: Hautajaisilveily (2012)
- "Suomentaja Kari
Klemelän teosvalinta osoittaa tyylitajua: kulttuuripoikkeamien
esittely dekkarin hahmossa on taitava veto ja kun tämä teos
– pahus soikoon – vielä kutkuttaa mukavasti,
täytyy vain toivoa, että helmi löydetään." - Erkki Kanerva, Turun
Sanomat 21.7.2012.
- "Verčin kolmas rikosromaani komisario Perkosta on paitsi
jännittävä tarina myös syvälle luotaava
katsaus rikollisuuden soluttautumisesta liiketoimintaan ja
valtiokoneistoihin. Dekkarin ystäville lisäarvoa antavat
Slovenian ja Italian raja-alueiden kiehtova ympäristö. Perko
on myös varsin inhimillinen taistellessaan kyynisyyttä ja
epätoivoa vastaan, sekä tuskaillessaan työn ja
naissuhteen vaatimusten ristipaineissa. Kari Klemelän suomennos on
mainio, varsinkin maaseudun väen murteellinen
kielenkäyttö on herkullista." - Pertti Jokinen, Salon
Seudun Sanomat 2012.
- "Verrattuna moniin muihin dekkareihin tässä on
oikea maa ja oikeantuntuisia ihmisiä taustalla. Ei eletä
ylensyöneessä lännessä, jossa kukaan ei jaksa
nousta sen vertaa ylös että saisi veren
kiertämään aivoissa, no, aika usein. Silti Slovenia on
suunnilleen samalla aikavyöhykkeellä kuin Suomikin." -
"Verčin kirja kertoo, mitä sitten [Jugoslavian hajoamisen
jälkeen] tapahtui. Kirjan luettuani on sellainen tunne että
sodan jälkiä ei niin vain siivotakaan pois. Ihmisten traumat
ovat edelleen olemassa. Hoitamatta ne myös tuntuvat
jäävän. Kun on yleiseurooppalainen rahapolitiikan
mahalasku edessä, niin tuskin kukaan Sloveniaa enää
muistaakaan." - Marjatta
Ripsaluoma, Maailmankirjat 2012.
- "Vauhdin,
toiminnan ja monien juonikiemuroiden lisäksi Verčin tyyliin kuuluu
huumori, joka ei aina ole ihan suoraviivaista vaan on monin paikoin
kätketty mahtipontisuuden alle. Verč kuvaa tarkasti ja
elävästi ympäristöä, mikä onkin
oikeastaan tämän dekkarin paras anti. En muista lukeneeni
mitään näihin kiinnostaviin seutuihin sijoitettua
aiemmin, ja kokemus oli virkistävän erilainen. Perko ja
kumppanit liikkuvat sujuvasti yli rajan aina tarpeen mukaan ja
vaihtavat kieltäkin ketterästi. Verč ja Perko ovat
tutustumisen arvoinen parivaljakko..." - Kirsi Hietanen, Kirsin
kirjanurkka 10.1.2013.
- "Upeata, että saadaan pitkästä aikaa
slovenialainen dekkari suomeksi. Aiemmin on ilmestynyt myös Kari
Klemelän suomentamana Maja Novakin Murha aluevesillä (1999).
Kirja ilmestyi WSOY:n SaPo-sarjassa 1999. Huom! Erittäin
hieno dekkari. Toivottavasti saadaan lisää Benjamin
Perko -dekkareita." - Terttu Uusimaa, DekkariNetti
kevät 2012.
|
