Mansarda

Kustantamosta	Yhteystiedot		Ilmestyneet	Tulossa

Mansarda-kustantamosta
"Makedonialainen kirjallisuus ja kirjailijat ovat ennen tätä teosta olleet allekirjoittaneelle suuri mysteeri ja ihmekös tuo, sillä Keskustelu Spinozan kanssa on ensimmäinen makedoniasta suomeksi käännetty kaunokirjallinen teos. Kari Klemelän (s. 1955) luotsaamaa Mansarda-kustantamoa pitää kiitellä mittaamattoman arvokkaasta kulttuurityöstä sen ottaessa vastuuta eteläslaavilaisen kirjallisuuden tuomisesta suomalaisen lukijakunnan tietoisuuteen. Pienkustantamojen merkitys suomalaisen kirjallisuuden ja käännöskirjallisuuden julkaisemisessa on kustannusmaailmassa vallalla olevien myllerrysten keskellä äärimmäisen tärkeää." - Antti Sorri, blogi 27.3.2016. UUSI! "Kun Venäjän historiaa kirjoitetaan nyt systemaattisesti uudelleen, Johnssonin kirjan [Stalinin murhat Katynissa ja niiden historialliset jälkipelit 1940-2014] kaltaisilla teoksilla on erittäin suuri merkitys. Ei voi kuin kiittää Mansarda-kustantamoa ja Kari Klemelää sen kääntämisestä ja julkaisemisesta." - Jyrki Iivonen, Kanava 1/2015. UUSI! "Kari Klemelä on ottanut rohkeasti elämäntehtäväkseen esitellä suomeksi entisen Jugoslavian alueen kirjallisia helmiä." - Maija Paavilainen, Kirkkonummen Sanomat 25.2.2016 Jančar-arvostelussa. UUSI! "Kun lukee slovenialaisen Drago Jančarin romaania Sinä yönä näin hänet, yhtäältä ilahtuu siitä, miten hienoa kirjallisuutta tuossa katveessa julkaistaan - toisaalta huolestuu siitä, että se tapahtuu nimenomaan katveessa." - Veli-Matti Huhta, Nuori Voima 5/2016. UUSI! "Sauvolaisen Kari Klemelän suomentamia ja hänen Mansarda-kustantamonsa julkaisemia kirjoja on ehditty jo moneen kertaan kutsua todellisiksi kulttuuriteoiksi eikä syyttä. Kustantamo keskittyy eteläslaavilaisen kielialueen, lähinnä entisen Jugoslavian maiden kirjallisuuteen, ja Klemelä vieläpä kääntää suoraan niiden kielistä. Melkoinen etuoikeus siis suomalaisille lukijoille." - Veijo Hietala, Turun Sanomat 23.12.2015. UUSI! "Suomentaja Kari Klemelän teosvalinta osoittaa tyylitajua: kulttuuripoikkeamien esittely dekkarin [Sergej Verč: Hautajaisilveily] hahmossa on taitava veto ja kun tämä teos – pahus soikoon – vielä kutkuttaa mukavasti, täytyy vain toivoa, että helmi löydetään." - Erkki Kanerva, Turun Sanomat 21.7.2012. "Ensimmäinen makedoniasta suomennettu romaani on julkaistu tänä keväänä! Kyseessä on Goce Smilevskin toinen romaani, joka on palkittu vuoden 2002 Makedonian parhaana romaanina. - Aivan mahtavaa, että pieni Mansarda tuo näitä eurooppalaisen kirjallisuuden helmiä myös Suomeen!" - Saana Rusi, Lumipalloja 13.6.2012. "Smilevski on tehnyt paljon taustatyötä tutkiessaan Spinozan filosofiaa ja elämää, mutta paljon hän on joutunut käyttämään myös mielikuvitustaan täyttääkseen puuttuvat aukot. Kääntäjä ja kustantaja Kari Klemelä on tehnyt vaikuttavan kulttuuriteon, sillä tämä Makedonian vuoden 2002 parhaana romaanina palkittu teos on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt suoraan makedoniasta käännetty teos." - Pertti Jokinen, Salon Seudun Sanomat 2012. "Kahdenkymmenen kulttuuriteos mies. - Kari Klemelä urakoi yksin Jugoslavian alueen kirjallisuutta suomeksi. - Puutarhapöydällä on pinossa kaksikymmentä kirjaa. Ne hän on kääntänyt sen jälkeen, kun aloitti vuonna 1997. Pino on isompi kuin sadan vuoden aikana oli Jugoslaviasta suomennettu yhteensä. Ennen Klemelän työtä kirjat käännettiin välikielen, esimerkiksi englannin kautta. - 'Lähes jokaista käännöstä on luonnehdittu kulttuuriteoksi', Klemelä sanoo kirjapinonsa takaa." - Noora Mattila, Helsingin Sanomat 11.7.2010. "Kari Klemelän pieni sauvolainen kustantamo Mansarda on jo pitkään tehnyt ainutlaatuista kulttuurityötä esitellessään suomalaisille lukijoille aikaisemmin lähes tuntemattomiksi jääneitä kansallisia kirjallisuuksia. Täysin ainutlaatuinen valinta on Mansardan tuoreimpiin uutuuksiin kuuluva novellikokoelma Sokea kirjakauppias, sillä se esittelee nyt suomalaisille ensimmäistä kertaa sorbinkielistä kaunokirjallisuutta. Sokea kirjakauppias tekee tutuksi 13 sorbiksi sepittävää kirjailijaa noin kahdenkymmenen viime vuoden ajalta. - Teoksen arvoa lisää, että suomentaja Eero Balk esittelee saatesanoissaan pientä eurooppalaista kansallisuutta." - Jouko Grönholm, Turun Sanomat 10.1.2011. JR kirjoitti (18.12., klo 10.56.): "Mansarda kustantamon kirjat ovat olleet todellisia valopilkkuja. Viimeksi tuli Vladimir Bartolin Alamut. Onko kukaan ehtinyt lukea?"... JR kirjoitti (22.12., klo 16.06.): "Mielenkiintoisia suomennettuja kirjoja on hankala löytää kirjakaupasta. Ainoat kiinnostavat kirjat tänä vuonna olen löytänyt Keltaisesta kirjastosta, Otavan kirjastosta, Baabel sarjasta, Lurra Editionsista ja Mansarda kustantamosta." - Parnasso, päätoimittajan päiväkirja 17.12.2008. Bestselleriksi 70 vuoden takaa. Assassiinit Osama bin Ladenin opettajina. - "Ei ole ihme, että slovenialaisen Vladimir Bartolin (1903-1967) Alamut nousi kuolleista vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Alamut on tähän mennessä käännetty yli 20 kielelle ja se on noussut useiden maiden myyntitilastojen kärkipaikoille. - Slaavilaiseen kirjallisuuteen keskittyvä kustantamo Mansarda on ansiokkaasti julkaissut kirjan suomeksi. - Alamut on loistava ja mitä ajankohtaisin teos. Se on myös jännittävä. Sen lukemista on vaikea keskeyttää. Niin hyvin se on suomennettu ja käännetty." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 30.12.2008. "Mansarda on serbianjuutalaisen Danilo Kišin kirjan nimi. Se on myös suomentaja Kari Klemelän perustaman kustantamon nimi. Kustannusyhtiö... syntyi sen vuoksi, että eteläslaavilaista kirjallisuutta julkaistaan Euroopassa vähän, suomeksi ei juuri ollenkaan. Suurilla kustantamoilla ei ole varaa paikata aukkoa." - Marjatta Ripsaluoma, Keskipohjanmaa 20.12.2008. "Kustantaja Kari Klemelä on tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla suomentamansa slovenialaisen klassikon. Vladimir Bartol (1903–1967) on Slovenian tunnetuin kirjailija. Alamut julkaistiin sodan alla 1938, mutta nousi uudelleen julkisuuteen vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen. Romaani kertoo islamilaislahkosta, joka taistelee vääräuskoisia vastaan. Kirja on saanut nimensä Alamutin linnakkeesta, jossa koulutetaan nuoria marttyyrikuolemaan." - CIMOn Kulttuurin yhteyspisteen uutiskirje marraskuu 2008. Valoa pimeydessä: Albaharin "Syötti on tekijänsä suosituin ja palkituin teos. Sen suomalainen editio on Mansardan ansiokasta kustannustyötä, Kari Klemelän upea suomennos vuodelta 2007". - Catharina's journal 27.1.2008. Albaharin Syötti on muistojen serbiaa: Suomentaja Kari Klemelän perustama Mansarda-kustantamo jatkaa ansiokasta työtä eteläslaavilaisen kirjallisuuden tunnetuksi tekemisessä myös pohjoisessa maassamme... Mansarda on taas löytänyt aarteen, joka oli kauan kätketty suomalaiselta lukijalta. - Risto Korhonen, Kansan Uutiset, Viikkolehti, 21.12.2007. Kaunis romaani menneestä ja menetetystä: "Syötti on haikea, ironinen ja kaunis kuvaus murheesta ja menetyksestä, mutta myös rakkaudesta ja perheen merkityksestä. Se on hieno täydennys eteläslaavilaisen kirjallisuuden käännösten joukkoon." - Virpi Hämeen-Anttila, Parnasso 4/2007. Menetetyn maailman tarinoita: "Eteläslaavilaista kirjallisuutta suomentavan Mansarda-kustantamon perustaminen on kääntäjä Kari Klemelältä todellinen kulttuuriteko. Kun ajankohtaisuuden ja julkisuusarvon varjolla julkaistaan ties minkälaista turhanpäiväistä kirjallisuutta, joka paradoksaalisesti vanhenee ennen saapumistaan kirjakauppojen hyllyille, on rohkeaa tuoda markkinoille Suomessa tuntemattoman kielialueen kirjallisuutta lähes 40 vuoden takaa. Ei voi kuin kiittää ja toivoa, että lukijat löytävät hiljaisesti lanseeratut teokset kirjojen tulvasta. Ajaton, ilmaisuvoimainen ja sydämeen käyvä kirjallisuus ei saisi hautautua toisarvoisen alle." - Nina Gimishanov Danilo Kišin Varhaisista suruista, Kiiltomato 21.3.2007. Mansarda puolustaa unohdettuja slaaveja: Mansarda-kustantamo on tähän mennessä julkaisut kolme teosta, jotka edustavat meille lähes tuntematonta eteläslaavilaista kirjallisuutta. Kari Klemelän työtä ja suomennoksia voikin luonnehtia todelliseksi kulttuuriteoksi." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 6.2.2007. Varhaisia suruja: "Varhaisia suruja is the first collection of short stories by the Serbian-Jewish author Danilo Kiš (1935-1989) translated into Finnish. Hourglass remains on my Wish List. Will have to keep an eye on any upcoming Mansarda publications as well." - Catharina's Journal 19.1.2007. Nekropolin silminnäkijä: Neljättäkymmentä teosta kirjoittaneen Pahorin teoksia ei ole poltettu. Sen sijaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaehdokkaan kirjoja on käännetty monille kielille, muun muassa ranskaksi ja saksaksi. Ja nyt ensi kertaa suomeksi... Tästä kiittäminen on Hollo-palkinnonkin kroatialaisen Predrag Matvejevićin Välimeren breviaarion (2003) suomentamisesta saanutta Kari Klemelää." - Esa Aallas, Aikalainen 20/2006. Suora yhteys Sauvosta Sloveniaan: "Eteläslaavilainen kirjallisuus on unohdettua rajaseutua suomalaisessa käännöskirjallisuudessa. Tilanne on korjaantumassa, sillä Sauvossa asuva suomentaja Kari Klemelä on perustanut alueen kirjallisuuteen keskittyvän kustantamon." - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 26.10.2006.
Mansardan julkaisuista
Antonia Arslan: Kiurunkartano (2016) David Albahari: Syötti (2007) "Päällimmäisellä tasolla Syötti on metatason romaani romaanin kirjoittamisesta, ironiaakin kirjoittamisen mahdollisuuksista ja mahdottomuudesta, luomisen prosessista ja taiteen olemuksesta... Samalla kappalejaoton pieni mestariteos on myös paljon muuta. Se on virtaavaa vettä tai tilkkutäkki sängyllä, se on meditaatiota maantieteen, todellisuuden muokkaamassa uomassa. Heiluriliikkeen ääripäinä toistuvat äiti ja kirjailijaystävä Donald, Jugoslavia ja juutalaisuus, kotimaa ja maanpako, Eurooppa ja Uuden mantereen sietämätön keveys, ylevä ja arkipäiväinen, muistot ja nykyisyys, äidin kansanomainen lämpö ja isän zeniläinen kylmyys, valo ja pimeys, toisto ja muutos... Kertoja-raukka tarvitsee tarttumapinnan: hän etsii syöttiä, mihin tarttua. Äidin (ja pojan) viisauksien maailmankuva on pakosti kyyninen: mutta kaiken rakentamisen ja purkamisen keskellä ihminen tarvitsee majakan, turvapaikan, kiintopisteen, äidin... Zeniltä maistuvan meditaation kautta päästään lopulta filosofiseen perusytimeen, jossa vastakohdat täydentävät toistaan ja jossa millään ei ole merkitystä ja merkitys on kaikki." - Catharina's journal 27.1.2008. "Syötissä on mysteerin hehkua, silti kaikki kerrottu on aivan arkista. Miten tarkoituksetonta ihmiselämä joskus onkaan, ja miten tarkoituksellista, mikä paradoksi? Elämän mieli on salattu: 'Joitakin asioita emme saa milloinkaan tietää, ja luulen, että juuri siinä piilee olemassaolomme merkitys'... Kari Klemelä on kääntänyt Albaharin romaanin herkkävireisesti suomen kielelle. Olisiko liioittelua väittää Klemelää yhdeksi tämän hetken parhaista suomentajista? ... Albahari ei pohdi vain kysymystä 'golfia vai biljardia?', kuten liian moni nykykirjailija, vaan hän puhuu tärkeistä asioista... Albahari sanoo 140 sivulla saman, mihin keskiverto suomalaiskirjailija käyttäisi 280 sivua ja perusamerikkalainen kirjailija 560." - Ville Ropponen, Kiiltomato 20.12.2007. "Kirjailija kuvaa isää, joka oli tyyni kuin Buddha. Äiti taas oli kuin liekki, jossa paloi ikuinen tuli. Pari kuitenkin täydensi toisiaan, sillä isän kuoleman jälkeen äidin silmistä katosi hehku. Tämän ja monta suurta ja pientä asiaa Albahari kuvaa loisteliaasti ja tyylillä kirjassaan." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset, Viikkolehti, s. 40, 21.12.2007. "...Syötti ei ole turhan takia tekijänsä suosituin ja palkituin teos. Lukijan vetää mukaansa kaksi tekijää: henkilöt, joista kiinnostuu välittömästi, ja lauseet, jotka seuraavat toisiaan pakottomasti ja kirkkaina kuin vesi. Jälkimmäisestä täytyy antaa kiitos myös Kari Klemelälle, jonka suomennos on herkkää ja ilmavaa kieltä... Siveltimenveto kerrallaan kertoja piirtää näkyviin yksinkertaisuudessaan syvällisen ja viisaan, vahvan ja surumielisen naisen muotokuvan, arkipuuhat ja keittiön ja elämänhistorian, joka on täynnä menetyksiä ja lähtöjä..." - Virpi Hämeen-Anttila, Parnasso 4/2007. Vladimir Bartol: Alamut (2008) "Juonenkulultaan seikkailullinen ja romanttinenkin taistelutarina sijoittuu vuoden 1092 Persiaan. Todellisuuspohjana on, että pohjoisessa Persiassa oli vaikeapääsyinen vuoristolinnoitus Alamut ja että sitä hallinneet assassiinit olivat fanaattinen islamilaislahko, joka taisteli Persian turkkilaisia ja muita 'vääräuskoisia' vastaan. Kirjan tarinassa Alamutin 'Kotkanpesää' hallitseva Vuorten vanhus, Hasan ibn Sabbah, kouluttaa nuoria miehiä tottelemaan kyselemättä ja olemaan valmiit kuolemaan tehtävänsä vuoksi. Hasan lupaa uskonsoturin pääsevän marttyyrikuoleman jälkeen paratiisiin, jonka avaimen hän kertoo Allahin antaneen yksin hänelle. - Jatkossa seuraa niin tikariniskuja ja putoavia päitä kuin 'neitseestä syntymisiä' – juonia ja käänteitä riittää. Kirjan henkilöt eivät kuitenkaan ole yksinkertaisen romaanikaavan hyviksiä ja pahiksia, vaan kirja pohtii vakavasti teemojaan kuten totuuden testaamista ja tappamisen etiikkaa. - Teos on diktatuurin vastainen puheenvuoro aikaan ja paikkaan katsomatta. Sen julkaisuvuonna 1938 Euroopassa elettiin fasisti- ja kommunistidiktaattorien aikaa... Uuden tulemisensa kirja on ymmärrettävästi kokenut vuoden 2001 jälkeen. Romaanista on monenlaiselle lukijakunnalle. Sen pohjalta on tehty tietokonepeli Assassin’s Creed, ja elokuvakin on tulossa." - Elina, Kirjavinkit 30.9.2009. "Fanatismin kuvaaminen ei ole romaanin ainoita teemoja. Moneen suuntaan avautuva kirja käsittelee myös valtaa. Sayyiduna käyttää valtaansa sumeilematta omiin tarkoituksiinsa. Hänen mukaansa ihmisiä ei kiinnosta totuus, vaan he 'haluavat olla rauhassa ja kaipaavat satuja, jotka ruokkivat heidän mielikuvitustaan'. Sayyiduna julistaa, että ihmisille henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämien on tärkeämpää kuin oikeudenmukaisuus. Romaanin viestin voisi tältä osin tiivistää ajatukseen: älä luota kritiikittömästi valtaapitäviin. - Alamut on myös historiallinen seikkailutarina, johon sisältyy niin romantiikkaa kuin sapelien kalistelua. Seksuaalisuus on eräs romaanin kiintopisteistä. Senkin Bartol näkee vallankäytön välineenä. Usko ikuisista iloista nuorten neitsyiden kanssa saa testosteronia tihkuvat nuoret halveksimaan kuolemaa, ei mikään sen jalompi. Paratiisissa... on seksiä aina saatavilla. Tarjolla on sitä, mikä kieltäytymistä täynnä olevassa maanpäällisessä elämässä ei ole sallittua. - Alamutin on huolellisesti suomentanut Kari Klemelä, joka on romaanin kustantaneen Mansardan taustalla. Romaanin lopussa on slovenialaisen professorin Aleš Debeljakin taustoittava essee." - Kimmo Rantanen, Kirjain 2/2009. "Suomalaisina uskomme kenties naiivisti, että Afganistanissa naisten oikeudet kohta kohenevat ja oopiumipellot pannaan kasvamaan riisiä, kun me vain näytämme hyvää esimerkkiä. Kenenkään ei pitäisi lähteä vapaaehtoiseksi Afganistaniin ennen kuin on lukenut romaanit Samarkand ja Alamut." - Osmo Pekonen, Helsingin Sanomat 5.5.2009, D1. "Molemmat romaanit vievät tuhannen vuoden takaiseen Persiaan, nykyiseen islamilaiseen Iraniin, jolle ydinase lienee enää ajan kysymys. Runoruhtinas, matemaatikko ja tähtitieteilijä Omar Khaijam (1048-1131) on Alamutissa sivuroolissa, [Maaloufin] Samarkandissa yhdessä päärooleista. Teokset kipuavat jopa samalle Alamutin kotkanpesälle, jossa shiialainen lahko koulutti uskonsotureja itsemurhaiskuihin... Unhoon vaipunut Alamut nousi järkyttävän ajankohtaiseksi pian Osama bin Ladenin lahkon 11. syyskuuta tekemän iskun jälkeen... Alamut herättää kysymyksen, onko oikeutettua väkivaltaa? ...Samarkand on Alamutin tavoin valitettavan ajankohtainen allegorinen tarina." - Esa Aallas, Aikalainen 4/2009. "Bartol kirjoitti tätä pääteokseksi ilmoittamaansa teosta kymmenen vuotta. Muutamaa vuotta Alamutin jälkeen ilmestyi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Kumpikin on suuri historiallinen romaani, joka samalla kertoo paljon omasta ilmestymisajastaan. Pienten kansojen kirjailijat ovat luoneet kirjallisuutta, joka ylittää kansalliset rajat. Alamut onkin mielestäni Slovenian Sinuhe egyptiläinen... Alamutin voi lukea henkeäsalpaavana seikkailuromaanina, filosofiseen pohdintaan yllyttävänä teoksena, islamilaisen maailman historiallisena kuvauksena tai allegoriana sloveenien vaikeuksista Mussolinin fasistien puristuksessa. Yllätyksiä kirja tarjoaa yllätysten jälkeenkin, joten juonesta ei ole syytä kertoa paljoakaan etukäteen... Kari Klemelän elävästi suomentama ja kustantama Alamut on kaikesta historiallisuudestaan huolimatta ajankohtaisempi kuin koskaan." - Pertti T. Jokinen, Turun Sanomat 26.1.2009. "Äskettäin unohduksista nostetun slovenialaiskirjailijan Vladimir Bartolin (1903–1967) Alamut on vuoden 2008 häikäisevin ja hämmentävin, hienoin ja ehdottomasti vaikuttavin romaanisuomennos. Kuvaamalla pahuutta ja fanaattisuutta sisältäpäin se vertautuu ranskalaiskirjailija Jonathan Littelin romaaniin Hyväntahtoiset, mutta on rakenteeltaan keskitetympi – se on jännittävä ja romanttinen seikkailutarina – ja siksi vaikuttavampi.... Romaani on täynnä häkellyttävän hienoja yksityiskohtaisia kuvauksia marttyyreiden arkielämästä ja heidän koulutuksestaan, nuorten naisten elämästä paratiisipuutarhassa, piirityskuvauksia, hasis-kokemusten kuvauksia. Sen päähenkilöt ja sivuhenkilöt vaikuttavat eläviltä ja uskottavilta hahmoilta." - Päivi Kosonen, kirjallisuudentutkija, tietokirjailija, kriitikko; blogi 10.1.2009. "Tuskin koskaan pienen kielialueen kirja on noussut USA:n bestseller-listoille 70 vuotta ilmestymisensä ja 40 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Tämä ihme tapahtui kuitenkin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen... - Assassiinien yhteys nykyisiin itsemurhapommittajiin näyttää täysin selvältä... - Bartolin aikana ei tarvinnut olla poliittisesti kovinkaan korrekti, joten hän yhdistää aika selvästi islaminuskon jihadin, pyhän sodan, terrorismiin. Toisaalta hän kuvaa nuorten itsemurhaajien taustalla olevat johtajat kyynikoiksi, jotka eivät itse usko mihinkään. - Alamutia lukiessaan ei voi olla samastamatta nuorukaisia palestiinalaisiin itsemurhaterroristeihin tai Osama bin Ladenin porukkaan. Fanaattisuus on samaa, usko on samaa ja teot ovat samankaltaisia. Syyttömät joutuvat kärsimään, mutta mitäpä siitä. - Paksun teoksen on suomentanut Mansardan perustaja Kari Klemelä. Käännös on loistava, mutta mitä muuta voikaan odottaa Hollo-palkinnon ja Mikael Agricola -mitalin saaneelta sekä Sloveniassa palkitulta Klemelältä."- Risto Korhonen, Kansan Uutiset 30.12.2008. "Vladimir Bartol kirjoitti seikkailunakin vetävää historiallista romaaniaan lähes koko 1930-luvun Euroopan eläessä totalitaaristen järjestelmien varjossa. Alamut ilmestyi... 1938, mutta ei saanut suurta huomiota osakseen... Vasta 1980-luvulla kiinnostuttiin romaanin monikulttuurisesta näkökulmasta ja sen tarkasta valtajärjestelmien, varsinkin uskonnollisen fanatismin analyysista. Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen islamilaiseen kulttuuriin uskottavasti ja informatiivisesti johdattava romaani sai länsimaissakin uutta kantavuutta. - Islamilaisten lahkojen valtataisteluissa ja ristiretkilläkin pelätyt assassiinit turvautuvat tarvittaessa salamurhiin. Heidän koulutuksessaan kaikki keinot, myös huumeet ja alkoholi, ovat luvallisia. Bartol kuvaa romaanissaan mielikuvituksellisen huijauksen, joka on rakennettu niin aukottomaksi, että se voisi olla tosi. - Romaani on hyvin suorapuheinen, mutta siitä puuttuu kyynisyys, joka sävytti toisen maailmansodan jälkeen historiallisilla romaaneillaan maailman huomiota kiinnittäneen Mika Waltarin tyyliä. Mutta samaa yleispätevyyttä, mm. "hyödyllisten idioottien" tarpeesta vallanpitäjille, löytyy Alamutistakin. - Kari Klemelän tyylikäs, terminologiassakin kompastelematon suomennos perustuu Ljubljanassa 2002 julkaistuun laitokseen." - Otto Lappalainen, Parnasso 7/2008. "Selvästi tulen lukeneeksi Alamutia Mika Waltarin Johannes Angelos mielessä. Kummassakin teoksessa pohditaan vallan ja uskonnon liittoa ja kerrotaan verisistä sodista, juonitteluista ja palatsivallankumouksista. Kirjaa on mahdollista lukea kuin historiallista romaania tai seikkailukertomusta. Sen ytimessä on kuitenkin Bartolin käsitys siitä, mihin johtaa karismaattisen ihmisen vallantahto." - Marjatta Ripsaluoma, Keskipohjanmaa 20.12.2008, Ripsan blogissa 16.11.2008 sekä kirjoituksissa. "Romaani on vallankäytön nerokas analyysi, joka on puettu historiallisen seikkailukertomuksen viittaan. - Bartolin teokselleen valitsema ympäristö toimii erinomaisesti ja on lisäksi kiehtova. - Mikä voima saa ihmisen sitoutumaan ehdottomaan kuuliaisuuteen? ... miten vallankäyttäjä kykenee alistamaan yksilön omien päämääriensä tahdottomaksi toteuttajaksi? Tärkein on kysymys vallankäyttäjän motiivista. Kysymyksiin vastatessaan Bartol paljastaa lukijalle poliittisen manipulaation hyväksi havaittuja menetelmiä, olkoonkin, että tapahtumaympäristö on eksoottinen ja tietyt silmänkääntötemput mielikuvituksellisia. - Ranskalainen Historia-lehti toi heti [2001 terrori-] iskujen jälkeisessä marraskuun numerossaan esiin yhtäläisyydet Osama bin Ladenin al-Qaida-terroristien ja Hasan ibn Sabbahin fanaatikkojen kesken. Väliin mahtuvat 900 vuotta eivät tunnu muuttaneen ihmisten tarvetta uskoa auktoriteetteihin eikä halua sitoutua äärimmäisiinkin ratkaisuihin, jos vain ilmaantuu vahva johtaja ja riittäväksi koettu motiivi. - Kari Klemelän taitava suomennos ottaa lukijan nopeasti haltuunsa. Runolainat on suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. - Matti Lundberg, Kiiltomato 8.12.2008. "Ristiretkiaikaan sijoittuva seikkailullinen tarina antaa runsaasti tietoa islamilaisesta kulttuurista. Se kuvaa myös hiuksia nostattavan tarkasti mm. salamurhiin turvautuneiden assassiinien järjestön rakentamista. - Romaani on nyt käännetty useimmille maailmankielille, sillä vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen se on saanut uutta kaikupohjaa. Alamut on linnake, jossa koulutetaan islamilaisen lahkon sotureita toimimaan maallistuneita uskonpettureita vastaan. Kahden nuoren kehitystarinana etenevä juoni on lukijaystävällinen. Halima-tyttöä koulutetaan salaisessa haaremissa palvelemaan suurta tehtävää. Avani-nuorukainen hakeutuu Alamutiin pystyäkseen fedajina kostamaan isoisänsä murhan... Haliman ja Avanin kokemusmaailma on täynnä mieltä kiihottavia salaisuuksia. Järjestö käyttää pirullista psykologiaa saadakseen jäsenet toimimaan halutulla tavalla. Tarkoin annostellut huhut saavat jäsenet pyrkimään kohti sisäpiiriä ja sen salattua tietoa. - Alamutia on kiinnostava lukea suhteessa Mika Waltarin historiallisiin romaaneihin. Melko pessimistisen perusfilosofian alta paljastuu innostunut ja innostava monikulttuurinen perspektiivi." - Otto Lappalainen, Salon Seudun Sanomat 25.11.2008. Evald Flisar: Isäni unet (2006) "Romaanista on ensimmäiseksi sanottava, että se on taitavasti rakennettu. Vaikka Isäni unet kaihtaa lajityyppimääritelmiä sekoittaessaan toisiinsa muun muassa psykologisen trillerin ja kauhutarinan elementtejä, kokonaisuus on eheä... Flisar kirjoittaa unien teoriasta ja unien merkityksestä ihmiselle sekä alitajunnasta ja sen vaikutuksesta tekoihimme. Adamin isän suulla hän toteaa, että 'juuri sisäinen maailmamme on se todellisuus, joka meidän on lopulta pakko kohdata'... Flisarin romaani avautuu moneen suuntaan. Suomennoksen kieli on vivahteikasta ja kertomus kaikkinensa visuaalisesti vahva. Niin vahva, että Isäni unet on helppo kuvitella elokuvan lähtökohdaksi." - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 12.11.2006. "Flisarin kieli on nautittavaa. Muutamalla lauseella hän osaa luoda kokonaisia värikylläisiä maailmoja. Suomennos on loistavaa. Isäni unet on teos, jonka suomentamatta jättäminen olisi ollut rikos." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 6.2.2007. Drago Jančar: Sinä yönä näin hänet (2015) "Vähitellen lukija alkaa tajuta romaanin historiallisen perspektiivin koko pyörryttävän laajuuden: kaari ulottuu Itävalta-Unkarin ajoista toisen maailmansodan kautta Jugoslavian 1990-luvun sotiin, joiden taustaa kirjan kuvaamat tapahtumat myös valottavat. - Drago Jančar on onnistunut kirjoittamaan tämän ajan historianfilosofisen romaanin samalla tapaa kuin [Thomas Mannin] Taikavuorion oman aikansa historian ja oman aikansa filosofian historianfilosofinen romaani. Se on suuri saavutus pienelle kirjalle. - Tämän kaiken Klemelä on suomentanut varmuudella, joka kertoo kielentuntemukeen ohella myös slovenialaisen kulttuurin ja Slovenian historian tuntemuksesta." - Veli-Matti Huhta, Nuori Voima 5/2016. UUSI! "Yhdeksi proosan kuudesta hyveestä Italo Calvino määritteli "nopeuden". Slovenialaisen Drago Jančarin (s. 1948) romaani Sinä yönä näin hänet toteuttaa hyvettä uskomattoman taidokkaaasti. Melko suppeassa teoksessa Jančar hahmottelee esiin tuhat ja yksi tarinaa Sloveniasta. Keskinkertaisepi kirjailija olisi kirjoittanut samasta aineistosta romaanisarjan. On oikeastaan ihme, että Keski-Euroopassa tunnetulta Jančarilta suomennetaan vasta nyt kokonainen teos. Hyvä että suomennetaan, Kari Klemelän käännöstyö on loistavaa. - Jančarin lakoninen tyyli yhdistää tragediaa ja huumoria. Ketjuttavia muisteluksia sävyttää usein resignaatio, tunne nuoruuden ja elämän valumisesta pois. Vanha aika katoaa tulevan tieltä, ja realismi lyö rikki romantiikan. - Veronikan kohtalon aavistaa melko varhaisessa vaiheessa romaania, mutta syiden ja seurausten pohdinta kantaa vaivatta viiltävään loppuun, tammikuun yöhön linnavuorella. Samat tapahtumat kerrotaan monesta eri näkökulmasta. Jančar näyttää miten sattuma ja väärinkäsityksetkin ratkaisevat usein ihmisen kohtalon." - Ville Ropponen, Parnasso 1/2016. UUSI! "Käännöskirjallinen löytö Sloveniasta. - Näkökulmatekniikkaa voi perustellusti pitää kuluneena proosakerronnallisena metodina, mutta kaikki tällaiset teoriat käyvät tyhjiksi aina silloin, kun kohtaa Drago Jančarin kaltaista mestaruutta... vaihtuvien kertojien välillä rakentuva ja pirstoutuva ja toisiin kuviin sulautuva näkemys romaanin poissaolevasta päähenkilöstä on merkittävä ja niin taiten sommiteltu, että Drago Jančaria tohtii kutsua virtuoosimaiseksi kertojaksi. - Sinä yönä näin hänet -romaania on helppo kutsua todelliseksi käännöskirjalliseksi löydöksi, jollaiseen harvemmin törmää isojen kustantamojen varman päälle pelaavilla julkaisulistoilla." - Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat 14.1.2016. UUSI! "Pitkälle aikajänteelle ulottuvat muistelot muodostavat lopulta kiehtovan ja koskettavan palapelin, jossa sodan sekavat tapahtumat ja niihin hukkuvan iloisen Veronikan kohtalo saavat erilaisia tulkintoja. Aatteista piittaamaton ja ihmisiä rakastava Veronika muuttuu romaanissa itse Elämän symboliksi kaikkialla vaanivaa kuolemaa vastaan. Kirjailija osoittaa kuitenkin, että sodassa voi voittaa vain kuolema. Tyyliltään näennäisen arkinen ja konstailematon romaani puhuttelee salaviisaalla pasifismillaan." - Veijo Hietala, Turun Sanomat 23.12.2015. UUSI! Peter Johnsson: Stalinin murhat Katynissa (2014) "Kolmekymmentä vuotta Varsovassa asunut ruotsalainen historiantutkija ja toimittaja Peter Johnssonon kirjoittanut kokonaisvaltaisen Katynin murhia ja niiden historian taustavuosista nykypäivään käsittävän teoksen. Kirjan on julkaissut suomeksi Mansarda-kustantamo ja se on ensimmäisen suomeksi julkaistu Katyniin keskittyvä kirja. - Vaikka Moskovan tutkimus oli hämärä, sen tulokset olivat Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden virallinen totuus aina Neuvostoliiton luhistumiseen saakka. Näin oli myös Puolassa, vaikka kansa tiesi totuuden. Esimerkiksi asuessani Varsovassa 1979–1983 kaikki, joiden kanssa asiasta puhuin, pitivät venäläisiä syyllisinä Katynin murhiin. Näin esimerkiksi Trybuna Ludun toimittajat, vaikka sitten lehteensä toista kirjoittivat. - Johnssonin kirja on loistava esimerkki tapauksesta, jossa joukkomurhaajat jätettiin tuomitsematta, koska he kuuluivat voittajavaltioiden murhaajiin. Monipuolisesti lähteitä käyttävä Stalinin murhat Katynissä avaa mahdollisuuden myös mielikuvitukselle. Mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi hävinnyt talvisodan? - Kari Klemelän suomennos on sujuva lukuelämys, vaikka kirjan raskasta aihetta ei niin miellyttäväksi voi sanoa. - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 14.12.2014. UUSI! "Peter Johnsson kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti, vaikka aihe on raskas. Kiinnostavuutta kasvattaa se, että Johnsson limittää yksilötason kokemuksia historian suuriin linjoihin. Katyn jälkipeleineen edustaa kansainvälisen politiikan kyynisintä sarjaa ja paikoin kerronta kulkeekin kuin dekkarissa. Viitteet niin aiempaan historiaan kuin pimitettyihin asiakirjoihin kasvattavat käsittelyn painoarvoa ja vakuuttavuutta. Kylmäävää on vaikkapa lukea, kuinka Neuvostoliitto perusteli operaation valloittaa Puolalta alueita ilman sodanjulistusta: 'SNTL:n hallitus ei voi seurata välinpitämättömänä, kun Puolan alueella asuvat veriveljemme, ukrainalaiset ja valkovenäläiset, jäävät vaille puolustusta. Neuvostoliiton hallitus aikoo kaikin käytössään olevin voimin vapauttaa Puolan kansan onnettomasta sodasta, johon maan mielettömät johtajat ovat sen saattaneet.'" Stalinin retoriikka on identtinen Putinin Krim- ja Ukraina-puheiden kanssa. - Matti Komulainen, Turun Sanomat 10.4.2015. UUSI! "Toisen maailmansodan jättiläismäisestä sotarikoksesta on ilmestynyt ensimmäinen kirja suomeksi. Ruotsalaisen Peter Johnssonin teos Stalinin murhat Katynissa ja niiden historialliset jälkipelit 1940-2014 (Mansarda) kertoo lähes 22 000 vangitun puolalaisupseerin murhien kattavan tarinan." - Juha-Pekka Tikka, Verkkouutiset 21.12.2014. UUSI! "Ruotsalaisen toimittaja ja historiantutkija Peter Johnssonin teos Stalinin murhat Katynissa on ensimmäinen suomeksi käännetty selonteko Katynin tapauksesta. - Stalinin murhat Katynissa on esitystavaltaan tarkka ja asiassa pysyvä. Johnsson ei liiemmin spekuloi eikä piirrä laajempaa kuvaa neuvostomiehityksen ajasta Puolassa, vaan pyrkii vain mahdollisimman tarkasti selvittämään, mitä Katynissa tapahtui ja miten nuo tapahtumat vaikuttivat myöhempään kansainväliseen politiikkaan. - Johnssonin kirjan ajankohtaisuus ei varsinaisesti liity valheisiin, jotka ovat jatkaneet elämäänsä vielä totuuden paljastuttua. Päivänpolttavaksi kirjan tekee tapahtumien tausta, Puolan jako häikäilemättömän suurvaltapolitiikan seurauksena. Neuvostoliitto peri vanhalta Venäjältä käsityksen, jonka mukaan alueellinen laajentuminen ja pienten kansojen alistaminen oli ulkopolitiikan luonnollinen osa. Tämä käsitys on ollut venäläisen imperialismin perustana riippumatta siitä, ketkä maata ovat hallinneet. Sen mukaisesti on toiminut myös Vladimir Putin, joka on liittänyt Krimin niemimaan Venäjään ja pyrkii nyt tukemiensa separatistiryhmien avulla lohkaisemaan Ukrainan itäosat vasallialueekseen. Menetelmätkin muistuttavat vuoden 1939 vastaavia: sotilaallinen interventio ilman sodanjulistusta, lavastetut kansanäänestykset vallatuilla alueilla, laittoman toiminnan perusteleminen 'veriveljien' suojelulla. Mennyt elää nykyhetkessä myös siten, että länsivallat uskovat naiivisti itäisen despootin pohjimmaiseen järkevyyteen ja hyväntahtoisuuteen. Aseapua Ukrainalle viivytellään tai sen antamisesta kieltäydytään suoraan – parempana ratkaisuna pidetään neuvotteluita, joita Venäjä on tähän mennessä käyttänyt levähdystaukoina, joiden aikana voi järjestellä joukkonsa." - Timo Hännikäinen, Sarastus 11.2.2015. UUSI! "Venäjällä on jo jonkin aikaa ollut käynnissä pyrkimys Stalinin kauden uudelleenarvioimiseksi... Tässä mielessä ruotsalaisen historiantutkijan ja toimittajan Peter Johnssonin teos Stalinin murhat Katynissa ja niiden historialliset jälkipelit 1940-2014 on enemmän kuin ajankohtainen. Sen lukemalla ymmärtää, kuinka nopeasti presidentti Putinin uusvanha historiantulkinta on viime aikoina yleistynyt Venäjällä ja osaltaan eristänyt sitä muusta maailmasta. - Kun Venäjän historiaa kirjoitetaan nyt systemaattisesti uudelleen, Johnssonin kirjan kaltaisilla teoksilla on erittäin suuri merkitys. Ei voi kuin kiittää Mansarda-kustantamoa ja Kari Klemelää sen kääntämisestä ja julkaisemisesta." - Jyrki Iivonen, Kanava 1/2015. UUSI! Danilo Kiš: Varhaisia suruja (2006) "Menetetyn maailman etsimisen ja hämmennyksen tuntemukset ovat tunnistettavia ja koskettavia. Klemelän käännöksessä on tarkkuutta ja herkkyyttä. Toivon hartaasti, että teossarja suomennetaan kokonaisuudessaan... Teos onkin katkelmallisuudesta huolimatta tiivis ja kirkas, sillä miltei jokainen tarina toistaa samaa menetyksen ja lakkaamattoman kaipauksen teemaa... Pienuus on suurta myös ilossa, sillä surujen lisäksi lapsen maailma on täynnä riemua yksinkertaisista asioista... Jo ensimmäinen kertomus ohjaa lukutapaa: mies palaa kotikaupunkiinsa etsimään lapsuudenkotiaan. Tästä eteenpäin lukija joutuu kaksijakoiseen maailmaan, jossa alun mies ja näkökulmahenkilönä toimiva pieni poika ovat sama henkilö, arvatenkin epäilyttävästi Danilo Kišiä muistuttava mies, joka palaa muistoihinsa. Pojan maailmaan tunkeutuva kertoja jopa kommentoi ironisesti fiktion ja toden välistä suhdetta ja vakuuttaa lukijalle kertomustensa totuudellisuutta. Lukija joutuu tästä kaikesta hurmaavalla tavalla pyörryksiin." - Nina Gimishanov, Kiiltomato 21.3.2007. "Pari vuotta sitten perustettu Mansarda on maamme ykkössuomentajiin lukeutuvan Kari Klemelän oma kustannusyhtiö, jonka toistaiseksi julkaisemista kirjoista merkittävin on Danilo Kišin novellikokoelma Varhaisia suruja; onhan Danilo Kiš (1935-1989) tärkeimpiä eurooppalaisia kirjailijoita, jota ei ole aikaisemmin suomennettu... Varhaisissa suruissa kiehtovinta ei ole juoni ja sen käänteet, vaan tunnelma ja se miten Kiš kuvaa Andin maailman muodostavia pieniä ja suuria asioita, niittyjen keijuja ja katujen pogromeja, karannutta lehmää ja kuolevaa hevosta tai tuota jo mainittua äidin vanhaa Singer-ompelukonetta... Serbialainen kirjailija Mihajlo Pantić näkee Varhaiset surut aikuisten satukirjana ja yhtenä serbiankielisen kirjallisuuden runollisimpana proosateoksena, joka pyrkii vaikuttamaan jokaiseen lukijaan yksilöllisesti. Lukijalle paljastetaan mahdollisimman vähän, jotta hän joutuisi tämän vähän perusteella ja omien muistojensa ja tuntemuksiensa avulla muodostamaan käsityksensä kokonaisuudesta. Siksi Varhaiset surut eivät lopu siihen kun lukija laittaa kirjan kannet kiinni, vaan vasta siitä ne alkavat." - Kari Pirhonen, Parnasso 1/2007. "Kišin kertomuksissa elää tavallinen kansa, unkarilainen kyläelämä ja kaikkialle hitaasti tunkeutuva sodan varjo. Aivan nurkan takana odottaa Auschwitz. Pieni juutalaispoika kaipaa omaa isäänsä, jota hän ei tule koskaan näkemään. Kišiä on helppo lukea, mutta hänen sanomansa syvällisyys aukeaa vasta toisella lukukerralla. Kyllä Kiš olisi nobelinsa ansainnut." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 6.2.2007. "Varhaisia suruja is the first collection of short stories by the Serbian-Jewish author Danilo Kiš (1935-1989) translated into Finnish. Here's another world-renowned literary talent that has been virtually unknown in Finland up until now! ... I'm stunned; this text is nothing short of illustrious... Kiš might well become one of my new favorites if only his work was generally available. Hourglass remains on my Wish List. Will have to keep an eye on any upcoming Mansarda publications as well." - Catharina's Journal 19.1.2007. "Oikean kirjailijan tuntee siitä, että jo yksi sivu on kuin hyvä kirja. Sellainen oli tämä hämäävän ohut kirjanen. Luulin lukevani päivässä, luinkin toista viikkoa. Sen impressionistisia kertomuksia sopii luontevasti vain yksi päivään." - Lukija Oulusta, 2006. "Varhaisia suruja on sympaattinen novellikokoelma, täynnä pieniä sota-aikaa ja maalaismiljöötä kuvaavia muistelmia lapsen näkökulmasta. Sieltä löytyi omakin lapsuus, jonka lohtuina toimivat kasvit ja eläimet mielikuvituksen maailmassa. Lapsen näkökulma pehmentää surutkin." - Laila Huhtanen, Helsinki, 2007. Danilo Kiš: Puutarha, tuhka (2008) "Isän kuolema yksittäisenä tapahtumana ja toisaalta toinen maailmansota ovat taustalla Kišin romaanissa... Se on itsenäinen jatko-osa... novellikokoelmalle Varhaisia suruja. Taustastaan huolimatta romaani ei ole kuvaus keskitysleireistä, siinä ei edes suoraan viitata niihin. Sota on läsnä nälkänä ja puutteena, mutta ei päälle käyvällä tavalla. Keskeistä on kertojana toimivan Andin suhde isäänsä Eduard Samiin. Muistoina etenevä tarina vertautuu tavallaan Kišin omaan elämään. Isän kuollessa hän oli vain muutaman vuoden ikäinen. - Romaanissa Eduard Sam on kuin jokin kummajainen, outo ilmestys erikoisine tapoineen, mutta samalla kuitenkin sankari lapsen silmissä. Yhtä aikaa vieras ja läheinen. - Kuten isä poikaa myös romaani tulee jotenkin oudolla tavalla lähelle lukijaa säilyttäen silti tietyn viileyden. Kiš ei mässäile tunteilla, vaikka aihe siihen antaisi mahdollisuuden. Osaltaan vaikutelman synnyttää romaanin kieli, joka on runollista ja soljuvaa. Monilta osin samalla tapaa viitteellistä kuin kirjan nimi antaa ymmärtää. Kääntäjälle se on tarjonnut yllin kyllin haasteita. Tekstin serbiasta suomentanut Kari Klemelä on tehnyt hyvää työtä." - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 29.3.2009. Danilo Kiš: Tiimalasi (2009) "Tiimalasi keskittyy isän, Eduard Samin tuhoutumiseen kansallissosialistisen valtakoneiston puristuksessa. Hänestä on tullut pelkkä nimimerkki E. S., jonka aika oli valumassa vähiin, kuten lukemattomien muidenkin juutalaisten. - Kuulusteluissa ja keskusteluissa tulee esiin monien juutalaisten kuolema. Ne on toteutettu liian kauheilla tavoilla, jotta niihin voisi kiinnittyä tunnesiteillä, joten ne todetaan vain lakonisesti. Muutenkin tunteet on etäännytetty kauas; pakahduttava ahdistus ja toivottomuus ilmenevät kaikkialla. Kuulusteluissa keskitytään varsinkin E. S:n taloon, joka oli romahtanut heti, kun hän muutti siitä pois. Tämän voi tulkita kuvastavan koko juutalaisuuden romahdusta. - Kišin triptyykin suomentaminen on merkittävä kulttuuriteko pieneltä Mansarda-kustantamolta, joka on saanut muuten nimensä Kišin samannimisestä, ullakkohuonetta merkitsevästä teoksesta. Kari Klemelä on suomentanut tämän moniulotteisen teoksen vaikuttavaksi lukukokemukseksi suoraan serbiasta. - Kiš on tutkinut ja kääntänyt ranskalaista symbolistista runoutta, mikä näkyy hänen teoksissaan kerrassaan upeina ja yllättävinä kielikuvina ja vertauksina. - Tiimalasi tuo mieleen Franz Kafkan Oikeusjutun kuulustelun ahdistavuuden sekä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan syvälle luotaavan arkeologisen kaivautumisen muistin salaperäisiin kätköihin." - Pertti T. Jokinen, Salon Seudun Sanomat 20.4.2010. "Danilo Kišin romaani Tiimalasi ei päästä helpolla. - Romaani on jatkoa teoksille Varhaisia suruja sekä Puutarha, tuhka ja päättää holokaustista ja Kišin perheen kohtalosta kertovan trilogian. Vieläkään Kiš ei kuvaa tapahtumia suoraan. Hän ei osoita vaan antaa ymmärtää. - Vaikka taustalla on vakava aihe, esiin nousee myös huumori. E.S. muun muassa pähkäilee lähes monty pythonmaisessa hengessä, että Newton ei keksinyt painovoimaa omenan vaan ulostamisen ansiosta. - Tiimalasi on melkoinen taidonnäyte mitä tulee kielelliseen moni-ilmeisyyteen ja rakenteellisiin ratkaisuihin. Samalla se on siinä määrin haasteellista luettavaa, että perinteisen tarinakerronnan ystävät luultavasti pitkästyvät. - Mutta kirjallisuus ei ole yksinomaan juonenjuoksutusta. Se on sanojen kanssa kamppailua sekä erilaisia kerronnan tapoja ja muotoja etsivää seikkailua. - Suomentaja Kari Klemelä on Tiimalasin kohdalla ollut kovan haasteen edessä. Hän suoriutuu siitä vallan mainiosti. Aitaa ei todellakaan ole ylitetty siitä, missä se on matalin." - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 22.7.2010. Marsipaania - slovenialaista nykyrunoutta (2009). Suom. ja toim. Kari Klemelä ja Jouni Inkala "Marsipaania sisältää monipuolisen valikoiman 12 runoilijalta, jotka ovat vierailleet myös Suomessa erilaisissa kirjallisuustapahtumissa. - Suurin osa runoista on Kari Klemelän taitavasti suomentamia, hän on Mansarda-kustantamonsa kautta tuonut meille aikaisemminkin useita itäeurooppalaisen kirjallisuuden helmiä saataville. - Kirjassa on jokaisesta runoilijasta ja hänen teoksistaan lyhyt esittely, ja Jouni Inkala on lisäksi avannut runojen tyylia, runomaiseen sävyyn. - Marsipaanin runoilijat ovat kulttuurin monitaitajia ja aktiivisesti yhteiskuntaa peilaavia kirjoittajia mutta myös ihmisen herkimpien tunteiden eteviä tulkkeja ja hetken vangitsijoita. Runoista välittyy lukijalle tuttuuden tunne, ja niiden pariin palaa mielellään. - Klemelä ja Inkala ovat onnistuneet luomaan todellisen makupalan, jota voi nautiskella vaikkapa kahvikupposen ääressä kaikessa rauhassa. - Kati Lukkarinen, Uusirovaniemi 7.8.2009, ja kirjaston palveluhakemisto. "Vuosi sitten näköjään valitsin kesäluettavan sokko-otoksen turvin. Tänä kesänä olen toiminut vähemmän sattumavaralla. Toukokuussa tapasin Maailma kylässä -festivaaleilla kustantaja Kari Klemelän ja ostin häneltä slovenialaisen nykyrunouden antologian Marsipaania (Mansarda 2009). Hieno, kertakaikkisen. Jokaisen runoilijan tekstit eivät tietenkään koskettaneet yhtä voimallisesti. Se on välttämätöntä, kun kyseessä on ison kirjoittajajoukon kirja. Mutta esimerkiksi Tone Škrjanecin runot olivat pysäyttäviä. Jouni Inkalan ja Karin suomentama teos sai häpeällisen vähän julkisuutta ilmestyessään." - Jarkko Tontti, Kirjaamo-blogi 24.7.2011. UUSI! Predrag Matvejević: Meidän leipämme (2014) "Leipä on läsnä kaikissa ihmisen suurissa instituutioissa ja luomuksissa. Leipä on arkista ja juhlavaa, pyhää ja sekulaaria. Välillä Matvejevićin leivän historian äärelle tarjoamien reittien määrä suorastaan uuvuttaa. Leipä liittyy kaikkeen, tavalla tai toisella, oli sitten kyse uskonnoista, merenkulusta tai perheen yhdessäolosta. Matvejević auttaa ymmärtämään, kuinka syvästi koko ihmisen olemukseen ja inhimilliseen kulttuuriin leipä on vaikuttanut." - Reijo Valta, Kaltio 2/2015. UUSI! "Matvejevićin teos on runsaudensarvi, mutta kirjoitustyyli runollista, joskus tarkempia selityksiä kaihtavaa. Paljon jää lukijan yleissivistyksen varaan, tai intoon selvittää asioita omin päin. - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 28.4.2015. UUSI! Predrag Matvejević: Tuntematon Venetsia (2015) "Klemelän käännös on äärimmäisen kaunis. Kieli on huolellista ja tarkkaa, tyyli tukee sisältöä. Klemelän suomennosta lukiessa alkaa toivoa, että käännöskirjallisuuden taso olisi aina vastaava. - Matvejević otti riskin kirjoittaessaan Venetsiasta ja onnistui. Runollis-filosofiset oivallukset kaupungin historiasta, luonteesta ja maantieteestä värittävät eteemme kuvan ainutlaatuisesta paikasta, jolla on kompleksinen suhde aikaan. Tuntematon Venetsia ei pienestä sivumäärästään huolimatta - tai kenties juuri siksi - tyhjene yhdellä lukukerralla." - Marissa Mehr, Nuori Voima 5/2016. UUSI! "Suomentajaa ja kustantajaa - tässä tapauksessa sama henkilö - on kiitettävä erinomaisesta työstä Kääntäminen ei ole ollut helppoa. Kirjailija kun esittelee sellaisia kohteita, joille eivät paikallisetkaan aina tiedä nimeä tai joille on käytössä useita murteellisia nimityksiä. - Venetsiasta on kirjoitettu suunnattomasti kuvauksia, ja jokainen niistä on erilainen. Mutta tämäkin, varsin epätavanomaisiin asioihin huomionsa kiinnittävä esseekirjanen on siinä mielesssä parhaimpienVenetsiasta kirjoitettujen teosten kaltainen, että siitä tunnistaa Venetsian syvimmän olemuksen." - Esko Karppanen, Kaltio 3/2016. UUSI! Sokea kirjakauppias - uutta sorbiproossaa (2010). Toim. Eero Balk "Kari Klemelän pieni sauvolainen kustantamo Mansarda on jo pitkään tehnyt ainutlaatuista kulttuurityötä esitellessään suomalaisille lukijoille aikaisemmin lähes tuntemattomiksi jääneitä kansallisia kirjallisuuksia. - Täysin ainutlaatuinen valinta on Mansardan tuoreimpiin uutuuksiin kuuluva novellikokoelma Sokea kirjakauppias, sillä se esittelee nyt suomalaisille ensimmäistä kertaa sorbinkielistä kaunokirjallisuutta. - Sorbi lienee useimmille suomalaisille ja laajemminkin ottaen pohjoismaalaisille tyystin tuntematon kieli ja kansallisuus; sitäkin arvokkaampaa on, että vihdoinkin sorbinkielisiin teksteihin voi tutustua suoraan alkukielestä tehtyinä käännöksinä. - Sokea kirjakauppias tekee tutuksi 13 sorbiksi sepittävää kirjailijaa noin kahdenkymmenen viime vuoden ajalta. Teoksen arvoa lisää, että suomentaja Eero Balk esittelee saatesanoissaan pientä eurooppalaista kansallisuutta." - Jouko Grönholm, Turun Sanomat 10.1.2011. "Eero Balk on tehnyt aikamoisen kulttuuriteon toimittaessaan ja suomentaessaan novellikokoelman Sokea kirjakauppias. Hän on kääntänyt uutta sorbiproosaa alkukielistä (ylä- ja alasorbi) ja laatinut kokoelman alkuun myös pienen historiikin sorbikansan kulttuurisista vaiheista Saksassa." - Pentti Stranius, Kaltio 1/2011. Boris Pahor: Nekropoli (2006) "Kirjan minäkertoja on vierailemassa Natzweiler-Struthofin entisessä keskitysleirissä, joka on avoinna turisteille ja jossa on ranskalaisten pystyttämä nécropole nationale -muistomerkki. Ajatuksissaan hän palaa parinkymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin tässä ja muutamassa muussa leirissä. Samalla hän seuraa sivusta paikalla olevan matkailijaryhmän ja oppaan tunnelmia. - Boris Pahor kuului Italian syrjittyyn sloveenivähemmistöön, ja natsien miehitettyä Pohjois-Italian hän joutui epäillyksi vastarintatoiminnasta ja siksi keskitysleireille... Matkailijoita katseleva ja kuunteleva kertoja toteaa, miten hitaasti keskitysleirien maailma siirtyy näiden tajuntaan. Toisaalla hän kertoo itsekin katselleensa leirin kauhuja vain silmillään, ei pystynyt päästämään niitä sydämeensä asti, puhumattakaan, että tuhoamisvimmaa olisi voinut järjellä ymmärtää. Minun täytyy myöntää, että lukiessakin torjunta tahtoi välillä olla päällä, niin että tekstiä 'vain' luki. Sairaanhoitajana toimineen Pahorin kuvaus on paikoin aika… ruumiillista. Teksti on silti kiihkotonta ja kauhujen vastapainoksi myös esseenomaisen pohtivaa. - Nekropoli on vaativa kirja vaativalle lukijalle sekä aiheensa että tyylinsä vuoksi. Pitkin virkkein kudottu teksti tuntui aluksi kiperältä, mutta vauhtiin päästyä se virtasi ja hengitti kertojan tajunnan tahdissa. Kirja on Nobel-ehdokkaanakin esiintyvän Boris Pahorin pääteos. - Elina, Kirjavinkit 6.3.2009. "Mielessäni on käynyt, että jos on alkuperäinen teksti ollut hienoa, niin on kyllä käännöskin. Kieli on monimutkaista ja vaikeaa, mutta aivan valtavan kaunista ja teksti soljuu sujuvasti. Ei tosin ehkä pitäisi nauttia kielestä ja sanoa sen olevan kaunista, kun kirjan aihe on rankka. Pahor kertoo vankileirimuistoistaan ja se riuduttaa sydäntäni, mutta niin se vain kertomus etenee, vaikka siinä ei todellakaan ole mitään iloitsemisen aihetta... En olisi kuvitellut, että joku voi kertoa ryysyläisistä luurangonlaihoista vangeista niin, että sitä jaksaa / haluaa lukea sivukaupalla. Luulen, että se on tuon upean kielen ansiosta, että jaksan jatkaa lukemista kaikesta huolimatta. Rumuudessaan kaunis." - Reija Merja Hansen, Tanska, 2008. "Imre Kertészin omakohtainen Auschwitz-kuvaus Kohtalottomuus teki syksyllä suuren vaikutuksen eleettömällä toteavuudellaan, ja nyt olen vielä suuremman vaikutuksen alaisena: luen Boris Pahorin kirjaa Nekropoli. Sekin on omakohtainen kertomus keskitysleiriltä... Kertoja ei olekaan nyt juutalainen, vaan sloveeni — juutalaiset eivät olleet suinkaan ainoa leireille suljettu kansa... Itse tarina on karmaisevan yksityiskohtainen. Se tapahtuu kahdessa aikatasossa: kertoja vierailee museoidulla leirillä 20 vuotta tapahtumien jälkeen. Hänen omiin muistoihinsa nälästä, kuolemasta ja kärsimyksistä sekoittuvat turistioppaan repliikit... Nekropolin on suomentanut ja julkaissut uuttera ja etevä Kari Klemelä." - Jarmo Papinniemi, päätoimittajan päiväkirja, Parnasso, 6.1.2008. "Useat keskitysleirikuvaukset keskittyvät kertomaan juutalaisten systemaattisesta tuhoamisesta. Mutta muutkin etniset ryhmät kärsivät vainoista, varsinkin slaavilaiset kansat... Kirjan tekee kiinnostavaksi sen rakenne: Pahor matkustaa museoiksi muutettuun keskitysleiriin, jossa hän itse parikymmentä vuotta aiemmin vaali ohutta elämänlankaansa kaiken kuoleman keskellä. Kävellessään ryhmän mukana ja kuunnellessaan oppaan puhetta hän siirtyy omiin muistikuviinsa: nykyaika ja menneisyys, ääneen kauhistelevat turistit ja hiljaa traumaansa läpikäyvä entinen vanki, elämä ja kuolema - sisäpuolisen ja ulkopuolisen tasot sekoittuvat ja siten lukijalle tarjoutuu reitti päästä lähemmäksi Pahorin kokemuksia... Keskitysleirillä Pahor ajattelee usein kotiaan, Triesteä. Ja vapauduttuaan hän on loppuelämänsä ajan tuomittu ajattelemaan keskitysleiriä. Yhden päivän vierailu elsassilaisessa Natzweiler-Struthofissa vuonna 1966 tuo hänet sen synnyttämien muistojen kautta lähemmäksi itseään, sammuttaa hetkeksi tyhjyyden tunteen, jota kuolevien keskeltä vapautunut tuntee." - Penjami Lehto, Jäljen ääni -blogi, 27.8.2007. "Nekropoli poikkeaa selvästi kaikista aikaisemmin suomennetuista keskitysleirikuvauksista juuri kirjoittajan taustan takia. Sloveenien elämästä viime vuosisadalla lukisi kyllä lisääkin. Eteläslaavien kulttuuri on suomalaisille aikamoinen musta aukko." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 6.2.2007. "Nekropoli nousee kuvaukseksi ihmisen kyvystä selviytyä sittenkin mahdottomista olosuhteista. Tästä leireiltä ja niitä seuranneesta tubiparantolasta ulos kävellyt Pahor itse on elävä esimerkki." - Esa Aallas, Aikalainen 20/2006. "Pahorin Nekropoli on ainutlaatuinen teos. Se on rakenteellisesti yhtenäinen; lukija pääsee elämään kertojaminän kokemukset sekä nykyajasta että menneisyydestä samanaikaisesti. Pahin tuska jää esteettisen välimatkan päästä koettavaksi. Etukäteen ajattelin, että aihe on pelottavan raskas itselleni, mutta koin teoksen ennen muuta rakentavana, ihmisyyttä korostavana elämyksenä." - Laila Huhtanen, Helsinki, 2007. Žarko Petan: Titon salattu elämä (2009) "Suomalaisten sosialistien keskuudessa Josip Broz Titon (1892-1980) Jugoslavia oli 1970-luvulla jonkinlainen mallimaa. Siellä oli kukoistavaksi sanottu osuuskuntatalous. Jugoslavia ei ollut rautaesiripun takana, vaan sieltä pääsi pois esimerkiksi Ruotsiin... - Titon Jugoslavia oli myös täysin puolueeton maa, toisin kuin Suomi... Lisäksi Titossa huomattiin olevan monia samanlaisia piirteitä kuin Urho Kekkosessa ja ehkä he siksi tulivatkin hyvin toimeen. - Titon kuoleman jälkeen on kuitenkin paljastunut asioita, joista ei aiemmin tiedetty. Liittovaltio pysyi todellisuudessa koossa rautaisella diktatuurilla ja käsittämättömän laajalla korruptiolla. Tito ei ollut mikään kansanmies. Hän oli Herman Göringin tapainen operettisankari ja valtavien omaisuuksien rohmuaja. - Slovenialaisen Žarko Petanin Titon salattu elämä ei ole varsinainen elämänkerta, vaan pamfletti, joka kytkeytyy Petanin suvun historiaan... - Žarko Petan on tunnettu aforisti, jonka tuotannosta eteläslaavilaiseen kirjallisuuteen keskittyvä Mansarda-kustantamo julkaisi viime vuonna kokoelman "Tyhjällä päällä on kevyempi kumartaa". Petanin suomentaja on palkittu Kari Klemelä. Titon salattu elämä on arvokas muistutus, mitä Tito-myytin takana saattaa olla. - Risto Korhonen, Kansan Uutiset / Viikkolehti 22.1.2010. Žarko Petan: Tyhjällä päällä on kevyempi kumartaa (2009) Terävästi ja puhuttelevasti käytettyjä Petan-lainauksia Arkhimedes-lehden 6/2009 pääkirjoituksessa, jonka on laatinut Maarit Järvenpää. "Ajattelun helmiä Sloveniasta" ...Petanin aforismikokoelman nimi sopii hyvin nykyiseen lamatodellisuuteen. Petan seuraa puolalaisen Stanislaw Jerzy Lecin jälkiä henkevässä ja poliittisessa aforismitaiteessa. - Vallanpitäjien ohella Petanin irvailun kohteena on koko elämisen kirjo. - Kari Klemelän suomentamaan kokoelmaan on poimittu Petanin yli 7000 aforismista mehevin kymmenesosa. Jotkut aforismit voivat kuulostaa tutuiltakin, sillä Petanin aforismeja on muun muassa luettu radion Päivän mietelauseessa jo monta vuotta ja yleisön pyynnöstä yhä uudestaan. - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 26.3.2009. Goce Smilevski: Keskustelu Spinozan kanssa (2012) "Keskustelu Spinozan kanssa on kudelma, jossa filosofin ja lukijan keskinäinen dialogi, käytetty kieli, ekspressiivinen, jopa surrealistisiakin sävyjä tavoitteleva tyyli, rationalismista, intohimosta ja eksistentialisista kriisistä johtuvat ahdistukset sekä Spinozan filosofian kuvaukset tuovat unenomaisessa kauneudessaan mieleen metafyysisen runoelman. Yli kolmesataa vuotta sitten kuolleen filosofin ja lukijan välille syntyy herkkä, ei välttämättä tasavertainen, mutta kuitenkin luottamuksellinen suhde, joka kantaa aina romaanin viimeisille sivuille saakka. Goce Smilevskin Keskustelu Spinozan kanssa on moderni kaunokirjallinen herkkupala. - Post Scriptum. Makedonialainen kirjallisuus ja kirjailijat ovat ennen tätä teosta olleet allekirjoittaneelle suuri mysteeri ja ihmekös tuo, sillä Keskustelu Spinozan kanssa on ensimmäinen makedoniasta suomeksi käännetty kaunokirjallinen teos. Kari Klemelän (s. 1955) luotsaamaa Mansarda-kustantamoa pitää kiitellä mittaamattoman arvokkaasta kulttuurityöstä sen ottaessa vastuuta eteläslaavilaisen kirjallisuuden tuomisesta suomalaisen lukijakunnan tietoisuuteen. Pienkustantamojen merkitys suomalaisen kirjallisuuden ja käännöskirjallisuuden julkaisemisessa on kustannusmaailmassa vallalla olevien myllerrysten keskellä äärimmäisen tärkeää." - Antti Sorri, blogi 27.3.2016. UUSI! "Mikä on elämässä tärkeää? Tätä pohtii makedonialainen kirjailija Goce Smilevski romaanissaan Keskustelu Spinozan kanssa. Baruch Spinoza (1632-77) oli filosofi, joka keskittyi ajattelussaan ikuiseen ja äärettömään. Ulkoisesti Spinoza eli yksinäisen ja vaatimattoman elämän juutalaisesta seurakunnasta karkotettuna ja perheestään erotettuna köyhänä linssinhiojana. - Smilevski on kirjoittanut Spinozan elämästä kahdesta eri näkökulmasta, joihin hän sai idean tutkija Gilles Deleuzen väitteestä, että Spinoza oli sisimmässään syvästi jakautunut ja että järki ja intohimo kamppailivat hänessä. Smilevski näkee nämä erot Spinozan nuoruudenkuvan ja kuvan, joka on tehty muutamaa vuotta ennen filosofin kuolemaa, välillä. Jälkimmäisessä nuoruuden mukanaan tuoma varmuus järjen ylivertaisuudesta on kadonnut ja tilalle on tullut epävarmuus tehdyistä valinnoista, jotka ovat karkottaneet ihmiset hänen läheisyydestään. - Lukijan ei tarvitse pelästyä, että teos on täynnä vaikeaa filosofiaa, sillä kirjailija tuo sen omilla esimerkeillään helpommin ymmärrettäväksi. Kirja sisältää myös outoja tarinoita, yleistä pohdintaa elämästä ja voimakkaita aistillisia kokemuksia, jotka olisivat olleet Spinozan käden ulottuvilla. Smilevski on tehnyt paljon taustatyötä tutkiessaan Spinozan filosofiaa ja elämää, mutta paljon hän on joutunut käyttämään myös mielikuvitustaan täyttääkseen puuttuvat aukot. Kääntäjä ja kustantaja Kari Klemelä on tehnyt vaikuttavan kulttuuriteon, sillä tämä Makedonian vuoden 2002 parhaana romaanina palkittu teos on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt suoraan makedoniasta käännetty teos." - Pertti Jokinen, Salon Seudun Sanomat 2012. "Keskustelu Spinozan kanssa on ensimmäinen Suomessa ilmestyvä makedoniasta käännetty teos. Suomennos saa näin ollen jo hankkeena historiallista hohdetta, ja näin erikoinen kirja on kaikin tavoin hieno valinta käännettäväksi – loistava veto Mansardalta! ... Smilevskin teos ei ole mikään tyypillinen kertalukuromaani – sitä lukee, lepuuttaa ja tutkii uudestaan. Onneksi tällaisiakin kirjoja on." - Sinikka Vuola, Kiitomato 29.8.2012. "Ensimmäinen makedoniasta suomennettu romaani on julkaistu tänä keväänä! Kyseessä on Goce Smilevskin toinen romaani, joka on palkittu vuoden 2002 Makedonian parhaana romaanina. Romaanista on tehty myös teatterisovitus, joka puolestaan voitti Vojdan Cernodrinski-teatterifestivaalin viime vuonna. Aivan mahtavaa, että pieni Mansarda tuo näitä eurooppalaisen kirjallisuuden helmiä myös Suomeen! - Olen ollut valtavan kiinnostunut Spinozasta lukion ensimmäisestä filosofiankurssista alkaen: se tinkimättömyys ja määrätietoisuus, jolla Spinozan Etiikka on kirjoitettu, teki valtavan vaikutuksen (ja pelasti nuoren ihmisen eksistentialismilta). Smilevskin romaanissa etusijalle nousee kuitenkin filosofi itse, mies Etiikan takana. Romaanin rakenne onkin huikean kunnianhimoinen hanke yhdistää Spinozan Etiikan sivuilta välittyvä rationaalinen henkilö ja tunteet, sentimentaalisuus. - Smilevskin kauniit loppulauseet kruunaavat koko teoksen (varsinkin kun otetaan huomioon että Etiikan koko nimi on Etiikka geometriseen tapaan esitettynä): Geometria opettaa, että yhdensuuntaiset suorat kohtaavat äärettömyydessä, ja minä uskon, että me kaikki kohtaamme toisemme jossain. Kenties juuri äärettömyydessä." - Saana Rusi, Lumipalloja 13.6.2012. Igor Štiks: Elian tuoli (2010) "Vuoden käännösteko. Elian tuolin suomennos kroatian kielestä on vuoden 2010 parasta käännöskirjallisuutta! Kari Klemelä osaa niitä ”itäeurooppalaisia” kieliä, jotka ovat harvinaisempia ja hän on myös sujuvasanainen suomentaja. Kieli elää ja luistaa. Igor Štiksille ominaiset pitkät lauseet löytävät suomalaisen vastineen ja rytmin." - Pentti Stranius, Kansan Uutiset 29.12.2010, Karjalainen tammikuu 2011, Kaltio 1/2011. "Rohkeasti kirjallista traditiota toisintava tyylittely ja kiihkeä, pyörteinen pohdiskelu ovat kirjan kantavia piirteitä. Kieli on vivahteikkaan ilmaisukykyistä ja viimeisteltyä, josta kiitos suomentaja Kari Klemelälle." - Matti Saurama, Parnasso 1/2011. "Nähtävästi Igor Štiks onkin halunnut kirjoittaa suuren eurooppalaisen romaanin, jollaisia ei enää ole, tai ei ehkä ole koskaan ollut. Onko Elian tuolin rivien välissä jokin reaalisen tavoin pakeneva symbolinen merkitys, jollaisia varsinkin kirjallisuusarvosteluissa on mahdoton avata, vai pelkkä estetiikastaan lumoutuneen kirjailijan porsaanreikä? Mistäpä sen voisi tietää." - Putte Wilhelmsson, Kiiltomato 13.4.2011. "Kari Klemelä on jälleen suomentanut ja kustantanut merkittävän teoksen, joka puhuu inhimillisyyden ja suvaitsevaisuuden puolesta." - Pertti Jokinen, Salon Seudun Sanomat 4.1.2011. Sergej Verč: Hautajaisilveily (2012) "Suomentaja Kari Klemelän teosvalinta osoittaa tyylitajua: kulttuuripoikkeamien esittely dekkarin hahmossa on taitava veto ja kun tämä teos – pahus soikoon – vielä kutkuttaa mukavasti, täytyy vain toivoa, että helmi löydetään." - Erkki Kanerva, Turun Sanomat 21.7.2012. "Verčin kolmas rikosromaani komisario Perkosta on paitsi jännittävä tarina myös syvälle luotaava katsaus rikollisuuden soluttautumisesta liiketoimintaan ja valtiokoneistoihin. Dekkarin ystäville lisäarvoa antavat Slovenian ja Italian raja-alueiden kiehtova ympäristö. Perko on myös varsin inhimillinen taistellessaan kyynisyyttä ja epätoivoa vastaan, sekä tuskaillessaan työn ja naissuhteen vaatimusten ristipaineissa. Kari Klemelän suomennos on mainio, varsinkin maaseudun väen murteellinen kielenkäyttö on herkullista." - Pertti Jokinen, Salon Seudun Sanomat 2012. "Verrattuna moniin muihin dekkareihin tässä on oikea maa ja oikeantuntuisia ihmisiä taustalla. Ei eletä ylensyöneessä lännessä, jossa kukaan ei jaksa nousta sen vertaa ylös että saisi veren kiertämään aivoissa, no, aika usein. Silti Slovenia on suunnilleen samalla aikavyöhykkeellä kuin Suomikin." - "Verčin kirja kertoo, mitä sitten [Jugoslavian hajoamisen jälkeen] tapahtui. Kirjan luettuani on sellainen tunne että sodan jälkiä ei niin vain siivotakaan pois. Ihmisten traumat ovat edelleen olemassa. Hoitamatta ne myös tuntuvat jäävän. Kun on yleiseurooppalainen rahapolitiikan mahalasku edessä, niin tuskin kukaan Sloveniaa enää muistaakaan." - Marjatta Ripsaluoma, Maailmankirjat 2012. "Vauhdin, toiminnan ja monien juonikiemuroiden lisäksi Verčin tyyliin kuuluu huumori, joka ei aina ole ihan suoraviivaista vaan on monin paikoin kätketty mahtipontisuuden alle. Verč kuvaa tarkasti ja elävästi ympäristöä, mikä onkin oikeastaan tämän dekkarin paras anti. En muista lukeneeni mitään näihin kiinnostaviin seutuihin sijoitettua aiemmin, ja kokemus oli virkistävän erilainen. Perko ja kumppanit liikkuvat sujuvasti yli rajan aina tarpeen mukaan ja vaihtavat kieltäkin ketterästi. Verč ja Perko ovat tutustumisen arvoinen parivaljakko..." - Kirsi Hietanen, Kirsin kirjanurkka 10.1.2013. "Upeata, että saadaan pitkästä aikaa slovenialainen dekkari suomeksi. Aiemmin on ilmestynyt myös Kari Klemelän suomentamana Maja Novakin Murha aluevesillä (1999). Kirja ilmestyi WSOY:n SaPo-sarjassa 1999. Huom! Erittäin hieno dekkari. Toivottavasti saadaan lisää Benjamin Perko -dekkareita." - Terttu Uusimaa, DekkariNetti kevät 2012.

Mansarda-kustantamosta

"Makedonialainen kirjallisuus ja kirjailijat ovat ennen tätä teosta olleet allekirjoittaneelle suuri mysteeri ja ihmekös tuo, sillä Keskustelu Spinozan kanssa on ensimmäinen makedoniasta suomeksi käännetty kaunokirjallinen teos. Kari Klemelän (s. 1955) luotsaamaa Mansarda-kustantamoa pitää kiitellä mittaamattoman arvokkaasta kulttuurityöstä sen ottaessa vastuuta eteläslaavilaisen kirjallisuuden tuomisesta suomalaisen lukijakunnan tietoisuuteen. Pienkustantamojen merkitys suomalaisen kirjallisuuden ja käännöskirjallisuuden julkaisemisessa on kustannusmaailmassa vallalla olevien myllerrysten keskellä äärimmäisen tärkeää." - Antti Sorri, blogi 27.3.2016. UUSI!

"Kun Venäjän historiaa kirjoitetaan nyt systemaattisesti uudelleen, Johnssonin kirjan [Stalinin murhat Katynissa ja niiden historialliset jälkipelit 1940-2014] kaltaisilla teoksilla on erittäin suuri merkitys. Ei voi kuin kiittää Mansarda-kustantamoa ja Kari Klemelää sen kääntämisestä ja julkaisemisesta." - Jyrki Iivonen, Kanava 1/2015. UUSI!

"Kari Klemelä on ottanut rohkeasti elämäntehtäväkseen esitellä suomeksi entisen Jugoslavian alueen kirjallisia helmiä." - Maija Paavilainen, Kirkkonummen Sanomat 25.2.2016 Jančar-arvostelussa. UUSI!

"Kun lukee slovenialaisen Drago Jančarin romaania Sinä yönä näin hänet, yhtäältä ilahtuu siitä, miten hienoa kirjallisuutta tuossa katveessa julkaistaan - toisaalta huolestuu siitä, että se tapahtuu nimenomaan katveessa." - Veli-Matti Huhta, Nuori Voima 5/2016. UUSI!

"Sauvolaisen Kari Klemelän suomentamia ja hänen Mansarda-kustantamonsa julkaisemia kirjoja on ehditty jo moneen kertaan kutsua todellisiksi kulttuuriteoiksi eikä syyttä. Kustantamo keskittyy eteläslaavilaisen kielialueen, lähinnä entisen Jugoslavian maiden kirjallisuuteen, ja Klemelä vieläpä kääntää suoraan niiden kielistä. Melkoinen etuoikeus siis suomalaisille lukijoille." - Veijo Hietala, Turun Sanomat 23.12.2015. UUSI!

"Suomentaja Kari Klemelän teosvalinta osoittaa tyylitajua: kulttuuripoikkeamien esittely dekkarin [Sergej Verč: Hautajaisilveily] hahmossa on taitava veto ja kun tämä teos – pahus soikoon – vielä kutkuttaa mukavasti, täytyy vain toivoa, että helmi löydetään." - Erkki Kanerva, Turun Sanomat 21.7.2012.

"Ensimmäinen makedoniasta suomennettu romaani on julkaistu tänä keväänä! Kyseessä on Goce Smilevskin toinen romaani, joka on palkittu vuoden 2002 Makedonian parhaana romaanina. - Aivan mahtavaa, että pieni Mansarda tuo näitä eurooppalaisen kirjallisuuden helmiä myös Suomeen!" - Saana Rusi, Lumipalloja 13.6.2012.

"Smilevski on tehnyt paljon taustatyötä tutkiessaan Spinozan filosofiaa ja elämää, mutta paljon hän on joutunut käyttämään myös mielikuvitustaan täyttääkseen puuttuvat aukot. Kääntäjä ja kustantaja Kari Klemelä on tehnyt vaikuttavan kulttuuriteon, sillä tämä Makedonian vuoden 2002 parhaana romaanina palkittu teos on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt suoraan makedoniasta käännetty teos." - Pertti Jokinen, Salon Seudun Sanomat 2012.

"Kahdenkymmenen kulttuuriteos mies. - Kari Klemelä urakoi yksin Jugoslavian alueen kirjallisuutta suomeksi. - Puutarhapöydällä on pinossa kaksikymmentä kirjaa. Ne hän on kääntänyt sen jälkeen, kun aloitti vuonna 1997. Pino on isompi kuin sadan vuoden aikana oli Jugoslaviasta suomennettu yhteensä. Ennen Klemelän työtä kirjat käännettiin välikielen, esimerkiksi englannin kautta. - 'Lähes jokaista käännöstä on luonnehdittu kulttuuriteoksi', Klemelä sanoo kirjapinonsa takaa." - Noora Mattila, Helsingin Sanomat 11.7.2010.

"Kari Klemelän pieni sauvolainen kustantamo Mansarda on jo pitkään tehnyt ainutlaatuista kulttuurityötä esitellessään suomalaisille lukijoille aikaisemmin lähes tuntemattomiksi jääneitä kansallisia kirjallisuuksia. Täysin ainutlaatuinen valinta on Mansardan tuoreimpiin uutuuksiin kuuluva novellikokoelma Sokea kirjakauppias, sillä se esittelee nyt suomalaisille ensimmäistä kertaa sorbinkielistä kaunokirjallisuutta. Sokea kirjakauppias tekee tutuksi 13 sorbiksi sepittävää kirjailijaa noin kahdenkymmenen viime vuoden ajalta. - Teoksen arvoa lisää, että suomentaja Eero Balk esittelee saatesanoissaan pientä eurooppalaista kansallisuutta." - Jouko Grönholm, Turun Sanomat 10.1.2011.
JR kirjoitti (18.12., klo 10.56.): "Mansarda kustantamon kirjat ovat olleet todellisia valopilkkuja. Viimeksi tuli Vladimir Bartolin Alamut. Onko kukaan ehtinyt lukea?"... JR kirjoitti (22.12., klo 16.06.): "Mielenkiintoisia suomennettuja kirjoja on hankala löytää kirjakaupasta. Ainoat kiinnostavat kirjat tänä vuonna olen löytänyt Keltaisesta kirjastosta, Otavan kirjastosta, Baabel sarjasta, Lurra Editionsista ja Mansarda kustantamosta." - Parnasso, päätoimittajan päiväkirja 17.12.2008.

Bestselleriksi 70 vuoden takaa. Assassiinit Osama bin Ladenin opettajina. - "Ei ole ihme, että slovenialaisen Vladimir Bartolin (1903-1967) Alamut nousi kuolleista vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Alamut on tähän mennessä käännetty yli 20 kielelle ja se on noussut useiden maiden myyntitilastojen kärkipaikoille. - Slaavilaiseen kirjallisuuteen keskittyvä kustantamo Mansarda on ansiokkaasti julkaissut kirjan suomeksi. - Alamut on loistava ja mitä ajankohtaisin teos. Se on myös jännittävä. Sen lukemista on vaikea keskeyttää. Niin hyvin se on suomennettu ja käännetty." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 30.12.2008.

"Mansarda on serbianjuutalaisen Danilo Kišin kirjan nimi. Se on myös suomentaja Kari Klemelän perustaman kustantamon nimi. Kustannusyhtiö... syntyi sen vuoksi, että eteläslaavilaista kirjallisuutta julkaistaan Euroopassa vähän, suomeksi ei juuri ollenkaan. Suurilla kustantamoilla ei ole varaa paikata aukkoa." - Marjatta Ripsaluoma, Keskipohjanmaa 20.12.2008.

"Kustantaja Kari Klemelä on tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla suomentamansa slovenialaisen klassikon. Vladimir Bartol (1903–1967) on Slovenian tunnetuin kirjailija. Alamut julkaistiin sodan alla 1938, mutta nousi uudelleen julkisuuteen vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen. Romaani kertoo islamilaislahkosta, joka taistelee vääräuskoisia vastaan. Kirja on saanut nimensä Alamutin linnakkeesta, jossa koulutetaan nuoria marttyyrikuolemaan." - CIMOn Kulttuurin yhteyspisteen uutiskirje marraskuu 2008.

Valoa pimeydessä: Albaharin "Syötti on tekijänsä suosituin ja palkituin teos. Sen suomalainen editio on Mansardan ansiokasta kustannustyötä, Kari Klemelän upea suomennos vuodelta 2007". - Catharina's journal 27.1.2008.

Albaharin Syötti on muistojen serbiaa: Suomentaja Kari Klemelän perustama Mansarda-kustantamo jatkaa ansiokasta työtä eteläslaavilaisen kirjallisuuden tunnetuksi tekemisessä myös pohjoisessa maassamme... Mansarda on taas löytänyt aarteen, joka oli kauan kätketty suomalaiselta lukijalta. - Risto Korhonen, Kansan Uutiset, Viikkolehti, 21.12.2007.

Kaunis romaani menneestä ja menetetystä: "Syötti on haikea, ironinen ja kaunis kuvaus murheesta ja menetyksestä, mutta myös rakkaudesta ja perheen merkityksestä. Se on hieno täydennys eteläslaavilaisen kirjallisuuden käännösten joukkoon." - Virpi Hämeen-Anttila, Parnasso 4/2007.

Menetetyn maailman tarinoita: "Eteläslaavilaista kirjallisuutta suomentavan Mansarda-kustantamon perustaminen on kääntäjä Kari Klemelältä todellinen kulttuuriteko. Kun ajankohtaisuuden ja julkisuusarvon varjolla julkaistaan ties minkälaista turhanpäiväistä kirjallisuutta, joka paradoksaalisesti vanhenee ennen saapumistaan kirjakauppojen hyllyille, on rohkeaa tuoda markkinoille Suomessa tuntemattoman kielialueen kirjallisuutta lähes 40 vuoden takaa. Ei voi kuin kiittää ja toivoa, että lukijat löytävät hiljaisesti lanseeratut teokset kirjojen tulvasta. Ajaton, ilmaisuvoimainen ja sydämeen käyvä kirjallisuus ei saisi hautautua toisarvoisen alle." - Nina Gimishanov Danilo Kišin Varhaisista suruista, Kiiltomato 21.3.2007.

Mansarda puolustaa unohdettuja slaaveja: Mansarda-kustantamo on tähän mennessä julkaisut kolme teosta, jotka edustavat meille lähes tuntematonta eteläslaavilaista kirjallisuutta. Kari Klemelän työtä ja suomennoksia voikin luonnehtia todelliseksi kulttuuriteoksi." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 6.2.2007.

Varhaisia suruja: "Varhaisia suruja is the first collection of short stories by the Serbian-Jewish author Danilo Kiš (1935-1989) translated into Finnish. Hourglass remains on my Wish List. Will have to keep an eye on any upcoming Mansarda publications as well." - Catharina's Journal 19.1.2007.

Nekropolin silminnäkijä: Neljättäkymmentä teosta kirjoittaneen Pahorin teoksia ei ole poltettu. Sen sijaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaehdokkaan kirjoja on käännetty monille kielille, muun muassa ranskaksi ja saksaksi. Ja nyt ensi kertaa suomeksi... Tästä kiittäminen on Hollo-palkinnonkin kroatialaisen Predrag Matvejevićin Välimeren breviaarion (2003) suomentamisesta saanutta Kari Klemelää." - Esa Aallas, Aikalainen 20/2006.

Suora yhteys Sauvosta Sloveniaan: "Eteläslaavilainen kirjallisuus on unohdettua rajaseutua suomalaisessa käännöskirjallisuudessa. Tilanne on korjaantumassa, sillä Sauvossa asuva suomentaja Kari Klemelä on perustanut alueen kirjallisuuteen keskittyvän kustantamon." - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 26.10.2006.

Mansardan julkaisuista

Antonia Arslan: Kiurunkartano (2016)

David Albahari: Syötti (2007)

"Päällimmäisellä tasolla Syötti on metatason romaani romaanin kirjoittamisesta, ironiaakin kirjoittamisen mahdollisuuksista ja mahdottomuudesta, luomisen prosessista ja taiteen olemuksesta... Samalla kappalejaoton pieni mestariteos on myös paljon muuta. Se on virtaavaa vettä tai tilkkutäkki sängyllä, se on meditaatiota maantieteen, todellisuuden muokkaamassa uomassa. Heiluriliikkeen ääripäinä toistuvat äiti ja kirjailijaystävä Donald, Jugoslavia ja juutalaisuus, kotimaa ja maanpako, Eurooppa ja Uuden mantereen sietämätön keveys, ylevä ja arkipäiväinen, muistot ja nykyisyys, äidin kansanomainen lämpö ja isän zeniläinen kylmyys, valo ja pimeys, toisto ja muutos... Kertoja-raukka tarvitsee tarttumapinnan: hän etsii syöttiä, mihin tarttua. Äidin (ja pojan) viisauksien maailmankuva on pakosti kyyninen: mutta kaiken rakentamisen ja purkamisen keskellä ihminen tarvitsee majakan, turvapaikan, kiintopisteen, äidin... Zeniltä maistuvan meditaation kautta päästään lopulta filosofiseen perusytimeen, jossa vastakohdat täydentävät toistaan ja jossa millään ei ole merkitystä ja merkitys on kaikki." - Catharina's journal 27.1.2008.

"Syötissä on mysteerin hehkua, silti kaikki kerrottu on aivan arkista. Miten tarkoituksetonta ihmiselämä joskus onkaan, ja miten tarkoituksellista, mikä paradoksi? Elämän mieli on salattu: 'Joitakin asioita emme saa milloinkaan tietää, ja luulen, että juuri siinä piilee olemassaolomme merkitys'... Kari Klemelä on kääntänyt Albaharin romaanin herkkävireisesti suomen kielelle. Olisiko liioittelua väittää Klemelää yhdeksi tämän hetken parhaista suomentajista? ... Albahari ei pohdi vain kysymystä 'golfia vai biljardia?', kuten liian moni nykykirjailija, vaan hän puhuu tärkeistä asioista... Albahari sanoo 140 sivulla saman, mihin keskiverto suomalaiskirjailija käyttäisi 280 sivua ja perusamerikkalainen kirjailija 560." - Ville Ropponen, Kiiltomato 20.12.2007.

"Kirjailija kuvaa isää, joka oli tyyni kuin Buddha. Äiti taas oli kuin liekki, jossa paloi ikuinen tuli. Pari kuitenkin täydensi toisiaan, sillä isän kuoleman jälkeen äidin silmistä katosi hehku. Tämän ja monta suurta ja pientä asiaa Albahari kuvaa loisteliaasti ja tyylillä kirjassaan." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset, Viikkolehti, s. 40, 21.12.2007.

"...Syötti ei ole turhan takia tekijänsä suosituin ja palkituin teos. Lukijan vetää mukaansa kaksi tekijää: henkilöt, joista kiinnostuu välittömästi, ja lauseet, jotka seuraavat toisiaan pakottomasti ja kirkkaina kuin vesi. Jälkimmäisestä täytyy antaa kiitos myös Kari Klemelälle, jonka suomennos on herkkää ja ilmavaa kieltä... Siveltimenveto kerrallaan kertoja piirtää näkyviin yksinkertaisuudessaan syvällisen ja viisaan, vahvan ja surumielisen naisen muotokuvan, arkipuuhat ja keittiön ja elämänhistorian, joka on täynnä menetyksiä ja lähtöjä..." - Virpi Hämeen-Anttila, Parnasso 4/2007.

Vladimir Bartol: Alamut (2008)

"Juonenkulultaan seikkailullinen ja romanttinenkin taistelutarina sijoittuu vuoden 1092 Persiaan. Todellisuuspohjana on, että pohjoisessa Persiassa oli vaikeapääsyinen vuoristolinnoitus Alamut ja että sitä hallinneet assassiinit olivat fanaattinen islamilaislahko, joka taisteli Persian turkkilaisia ja muita 'vääräuskoisia' vastaan. Kirjan tarinassa Alamutin 'Kotkanpesää' hallitseva Vuorten vanhus, Hasan ibn Sabbah, kouluttaa nuoria miehiä tottelemaan kyselemättä ja olemaan valmiit kuolemaan tehtävänsä vuoksi. Hasan lupaa uskonsoturin pääsevän marttyyrikuoleman jälkeen paratiisiin, jonka avaimen hän kertoo Allahin antaneen yksin hänelle. -
Jatkossa seuraa niin tikariniskuja ja putoavia päitä kuin 'neitseestä syntymisiä' – juonia ja käänteitä riittää. Kirjan henkilöt eivät kuitenkaan ole yksinkertaisen romaanikaavan hyviksiä ja pahiksia, vaan kirja pohtii vakavasti teemojaan kuten totuuden testaamista ja tappamisen etiikkaa. - Teos on diktatuurin vastainen puheenvuoro aikaan ja paikkaan katsomatta. Sen julkaisuvuonna 1938 Euroopassa elettiin fasisti- ja kommunistidiktaattorien aikaa... Uuden tulemisensa kirja on ymmärrettävästi kokenut vuoden 2001 jälkeen. Romaanista on monenlaiselle lukijakunnalle. Sen pohjalta on tehty tietokonepeli Assassin’s Creed, ja elokuvakin on tulossa." - Elina, Kirjavinkit 30.9.2009.

"Fanatismin kuvaaminen ei ole romaanin ainoita teemoja. Moneen suuntaan avautuva kirja käsittelee myös valtaa. Sayyiduna käyttää valtaansa sumeilematta omiin tarkoituksiinsa. Hänen mukaansa ihmisiä ei kiinnosta totuus, vaan he 'haluavat olla rauhassa ja kaipaavat satuja, jotka ruokkivat heidän mielikuvitustaan'. Sayyiduna julistaa, että ihmisille henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämien on tärkeämpää kuin oikeudenmukaisuus. Romaanin viestin voisi tältä osin tiivistää ajatukseen: älä luota kritiikittömästi valtaapitäviin. - Alamut on myös historiallinen seikkailutarina, johon sisältyy niin romantiikkaa kuin sapelien kalistelua. Seksuaalisuus on eräs romaanin kiintopisteistä. Senkin Bartol näkee vallankäytön välineenä. Usko ikuisista iloista nuorten neitsyiden kanssa saa testosteronia tihkuvat nuoret halveksimaan kuolemaa, ei mikään sen jalompi. Paratiisissa... on seksiä aina saatavilla. Tarjolla on sitä, mikä kieltäytymistä täynnä olevassa maanpäällisessä elämässä ei ole sallittua. - Alamutin on huolellisesti suomentanut Kari Klemelä, joka on romaanin kustantaneen Mansardan taustalla. Romaanin lopussa on slovenialaisen professorin Aleš Debeljakin taustoittava essee." - Kimmo Rantanen, Kirjain 2/2009.

"Suomalaisina uskomme kenties naiivisti, että Afganistanissa naisten oikeudet kohta kohenevat ja oopiumipellot pannaan kasvamaan riisiä, kun me vain näytämme hyvää esimerkkiä. Kenenkään ei pitäisi lähteä vapaaehtoiseksi Afganistaniin ennen kuin on lukenut romaanit Samarkand ja Alamut." - Osmo Pekonen, Helsingin Sanomat 5.5.2009, D1.

"Molemmat romaanit vievät tuhannen vuoden takaiseen Persiaan, nykyiseen islamilaiseen Iraniin, jolle ydinase lienee enää ajan kysymys. Runoruhtinas, matemaatikko ja tähtitieteilijä Omar Khaijam (1048-1131) on Alamutissa sivuroolissa, [Maaloufin] Samarkandissa yhdessä päärooleista. Teokset kipuavat jopa samalle Alamutin kotkanpesälle, jossa shiialainen lahko koulutti uskonsotureja itsemurhaiskuihin... Unhoon vaipunut Alamut nousi järkyttävän ajankohtaiseksi pian Osama bin Ladenin lahkon 11. syyskuuta tekemän iskun jälkeen... Alamut herättää kysymyksen, onko oikeutettua väkivaltaa? ...Samarkand on Alamutin tavoin valitettavan ajankohtainen allegorinen tarina." - Esa Aallas, Aikalainen 4/2009.

"Bartol kirjoitti tätä pääteokseksi ilmoittamaansa teosta kymmenen vuotta. Muutamaa vuotta Alamutin jälkeen ilmestyi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Kumpikin on suuri historiallinen romaani, joka samalla kertoo paljon omasta ilmestymisajastaan. Pienten kansojen kirjailijat ovat luoneet kirjallisuutta, joka ylittää kansalliset rajat. Alamut onkin mielestäni Slovenian Sinuhe egyptiläinen... Alamutin voi lukea henkeäsalpaavana seikkailuromaanina, filosofiseen pohdintaan yllyttävänä teoksena, islamilaisen maailman historiallisena kuvauksena tai allegoriana sloveenien vaikeuksista Mussolinin fasistien puristuksessa. Yllätyksiä kirja tarjoaa yllätysten jälkeenkin, joten juonesta ei ole syytä kertoa paljoakaan etukäteen... Kari Klemelän elävästi suomentama ja kustantama Alamut on kaikesta historiallisuudestaan huolimatta ajankohtaisempi kuin koskaan." - Pertti T. Jokinen, Turun Sanomat 26.1.2009.
"Äskettäin unohduksista nostetun slovenialaiskirjailijan Vladimir Bartolin (1903–1967) Alamut on vuoden 2008 häikäisevin ja hämmentävin, hienoin ja ehdottomasti vaikuttavin romaanisuomennos. Kuvaamalla pahuutta ja fanaattisuutta sisältäpäin se vertautuu ranskalaiskirjailija Jonathan Littelin romaaniin Hyväntahtoiset, mutta on rakenteeltaan keskitetympi – se on jännittävä ja romanttinen seikkailutarina – ja siksi vaikuttavampi.... Romaani on täynnä häkellyttävän hienoja yksityiskohtaisia kuvauksia marttyyreiden arkielämästä ja heidän koulutuksestaan, nuorten naisten elämästä paratiisipuutarhassa, piirityskuvauksia, hasis-kokemusten kuvauksia. Sen päähenkilöt ja sivuhenkilöt vaikuttavat eläviltä ja uskottavilta hahmoilta." - Päivi Kosonen, kirjallisuudentutkija, tietokirjailija, kriitikko; blogi 10.1.2009.

"Tuskin koskaan pienen kielialueen kirja on noussut USA:n bestseller-listoille 70 vuotta ilmestymisensä ja 40 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Tämä ihme tapahtui kuitenkin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen... - Assassiinien yhteys nykyisiin itsemurhapommittajiin näyttää täysin selvältä... - Bartolin aikana ei tarvinnut olla poliittisesti kovinkaan korrekti, joten hän yhdistää aika selvästi islaminuskon jihadin, pyhän sodan, terrorismiin. Toisaalta hän kuvaa nuorten itsemurhaajien taustalla olevat johtajat kyynikoiksi, jotka eivät itse usko mihinkään. - Alamutia lukiessaan ei voi olla samastamatta nuorukaisia palestiinalaisiin itsemurhaterroristeihin tai Osama bin Ladenin porukkaan. Fanaattisuus on samaa, usko on samaa ja teot ovat samankaltaisia. Syyttömät joutuvat kärsimään, mutta mitäpä siitä. - Paksun teoksen on suomentanut Mansardan perustaja Kari Klemelä. Käännös on loistava, mutta mitä muuta voikaan odottaa Hollo-palkinnon ja Mikael Agricola -mitalin saaneelta sekä Sloveniassa palkitulta Klemelältä."- Risto Korhonen, Kansan Uutiset 30.12.2008.

"Vladimir Bartol kirjoitti seikkailunakin vetävää historiallista romaaniaan lähes koko 1930-luvun Euroopan eläessä totalitaaristen järjestelmien varjossa. Alamut ilmestyi... 1938, mutta ei saanut suurta huomiota osakseen... Vasta 1980-luvulla kiinnostuttiin romaanin monikulttuurisesta näkökulmasta ja sen tarkasta valtajärjestelmien, varsinkin uskonnollisen fanatismin analyysista. Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen islamilaiseen kulttuuriin uskottavasti ja informatiivisesti johdattava romaani sai länsimaissakin uutta kantavuutta. - Islamilaisten lahkojen valtataisteluissa ja ristiretkilläkin pelätyt assassiinit turvautuvat tarvittaessa salamurhiin. Heidän koulutuksessaan kaikki keinot, myös huumeet ja alkoholi, ovat luvallisia. Bartol kuvaa romaanissaan mielikuvituksellisen huijauksen, joka on rakennettu niin aukottomaksi, että se voisi olla tosi. - Romaani on hyvin suorapuheinen, mutta siitä puuttuu kyynisyys, joka sävytti toisen maailmansodan jälkeen historiallisilla romaaneillaan maailman huomiota kiinnittäneen Mika Waltarin tyyliä. Mutta samaa yleispätevyyttä, mm. "hyödyllisten idioottien" tarpeesta vallanpitäjille, löytyy Alamutistakin. - Kari Klemelän tyylikäs, terminologiassakin kompastelematon suomennos perustuu Ljubljanassa 2002 julkaistuun laitokseen." - Otto Lappalainen, Parnasso 7/2008.

"Selvästi tulen lukeneeksi Alamutia Mika Waltarin Johannes Angelos mielessä. Kummassakin teoksessa pohditaan vallan ja uskonnon liittoa ja kerrotaan verisistä sodista, juonitteluista ja palatsivallankumouksista. Kirjaa on mahdollista lukea kuin historiallista romaania tai seikkailukertomusta. Sen ytimessä on kuitenkin Bartolin käsitys siitä, mihin johtaa karismaattisen ihmisen vallantahto." - Marjatta Ripsaluoma, Keskipohjanmaa 20.12.2008, Ripsan blogissa 16.11.2008 sekä kirjoituksissa.

"Romaani on vallankäytön nerokas analyysi, joka on puettu historiallisen seikkailukertomuksen viittaan. - Bartolin teokselleen valitsema ympäristö toimii erinomaisesti ja on lisäksi kiehtova. - Mikä voima saa ihmisen sitoutumaan ehdottomaan kuuliaisuuteen? ... miten vallankäyttäjä kykenee alistamaan yksilön omien päämääriensä tahdottomaksi toteuttajaksi? Tärkein on kysymys vallankäyttäjän motiivista. Kysymyksiin vastatessaan Bartol paljastaa lukijalle poliittisen manipulaation hyväksi havaittuja menetelmiä, olkoonkin, että tapahtumaympäristö on eksoottinen ja tietyt silmänkääntötemput mielikuvituksellisia. - Ranskalainen Historia-lehti toi heti [2001 terrori-] iskujen jälkeisessä marraskuun numerossaan esiin yhtäläisyydet Osama bin Ladenin al-Qaida-terroristien ja Hasan ibn Sabbahin fanaatikkojen kesken. Väliin mahtuvat 900 vuotta eivät tunnu muuttaneen ihmisten tarvetta uskoa auktoriteetteihin eikä halua sitoutua äärimmäisiinkin ratkaisuihin, jos vain ilmaantuu vahva johtaja ja riittäväksi koettu motiivi. - Kari Klemelän taitava suomennos ottaa lukijan nopeasti haltuunsa. Runolainat on suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. - Matti Lundberg, Kiiltomato 8.12.2008.

"Ristiretkiaikaan sijoittuva seikkailullinen tarina antaa runsaasti tietoa islamilaisesta kulttuurista. Se kuvaa myös hiuksia nostattavan tarkasti mm. salamurhiin turvautuneiden assassiinien järjestön rakentamista. - Romaani on nyt käännetty useimmille maailmankielille, sillä vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen se on saanut uutta kaikupohjaa. Alamut on linnake, jossa koulutetaan islamilaisen lahkon sotureita toimimaan maallistuneita uskonpettureita vastaan. Kahden nuoren kehitystarinana etenevä juoni on lukijaystävällinen. Halima-tyttöä koulutetaan salaisessa haaremissa palvelemaan suurta tehtävää. Avani-nuorukainen hakeutuu Alamutiin pystyäkseen fedajina kostamaan isoisänsä murhan... Haliman ja Avanin kokemusmaailma on täynnä mieltä kiihottavia salaisuuksia. Järjestö käyttää pirullista psykologiaa saadakseen jäsenet toimimaan halutulla tavalla. Tarkoin annostellut huhut saavat jäsenet pyrkimään kohti sisäpiiriä ja sen salattua tietoa. - Alamutia on kiinnostava lukea suhteessa Mika Waltarin historiallisiin romaaneihin. Melko pessimistisen perusfilosofian alta paljastuu innostunut ja innostava monikulttuurinen perspektiivi." - Otto Lappalainen, Salon Seudun Sanomat 25.11.2008.

Evald Flisar: Isäni unet (2006)

"Romaanista on ensimmäiseksi sanottava, että se on taitavasti rakennettu. Vaikka Isäni unet kaihtaa lajityyppimääritelmiä sekoittaessaan toisiinsa muun muassa psykologisen trillerin ja kauhutarinan elementtejä, kokonaisuus on eheä... Flisar kirjoittaa unien teoriasta ja unien merkityksestä ihmiselle sekä alitajunnasta ja sen vaikutuksesta tekoihimme. Adamin isän suulla hän toteaa, että 'juuri sisäinen maailmamme on se todellisuus, joka meidän on lopulta pakko kohdata'... Flisarin romaani avautuu moneen suuntaan. Suomennoksen kieli on vivahteikasta ja kertomus kaikkinensa visuaalisesti vahva. Niin vahva, että Isäni unet on helppo kuvitella elokuvan lähtökohdaksi." - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 12.11.2006.

"Flisarin kieli on nautittavaa. Muutamalla lauseella hän osaa luoda kokonaisia värikylläisiä maailmoja. Suomennos on loistavaa. Isäni unet on teos, jonka suomentamatta jättäminen olisi ollut rikos." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 6.2.2007.

Drago Jančar: Sinä yönä näin hänet (2015)

"Vähitellen lukija alkaa tajuta romaanin historiallisen perspektiivin koko pyörryttävän laajuuden: kaari ulottuu Itävalta-Unkarin ajoista toisen maailmansodan kautta Jugoslavian 1990-luvun sotiin, joiden taustaa kirjan kuvaamat tapahtumat myös valottavat. - Drago Jančar on onnistunut kirjoittamaan tämän ajan historianfilosofisen romaanin samalla tapaa kuin [Thomas Mannin] Taikavuorion oman aikansa historian ja oman aikansa filosofian historianfilosofinen romaani. Se on suuri saavutus pienelle kirjalle. - Tämän kaiken Klemelä on suomentanut varmuudella, joka kertoo kielentuntemukeen ohella myös slovenialaisen kulttuurin ja Slovenian historian tuntemuksesta." - Veli-Matti Huhta, Nuori Voima 5/2016. UUSI!

"Yhdeksi proosan kuudesta hyveestä Italo Calvino määritteli "nopeuden". Slovenialaisen Drago Jančarin (s. 1948) romaani Sinä yönä näin hänet toteuttaa hyvettä uskomattoman taidokkaaasti. Melko suppeassa teoksessa Jančar hahmottelee esiin tuhat ja yksi tarinaa Sloveniasta. Keskinkertaisepi kirjailija olisi kirjoittanut samasta aineistosta romaanisarjan. On oikeastaan ihme, että Keski-Euroopassa tunnetulta Jančarilta suomennetaan vasta nyt kokonainen teos. Hyvä että suomennetaan, Kari Klemelän käännöstyö on loistavaa. - Jančarin lakoninen tyyli yhdistää tragediaa ja huumoria. Ketjuttavia muisteluksia sävyttää usein resignaatio, tunne nuoruuden ja elämän valumisesta pois. Vanha aika katoaa tulevan tieltä, ja realismi lyö rikki romantiikan. - Veronikan kohtalon aavistaa melko varhaisessa vaiheessa romaania, mutta syiden ja seurausten pohdinta kantaa vaivatta viiltävään loppuun, tammikuun yöhön linnavuorella. Samat tapahtumat kerrotaan monesta eri näkökulmasta. Jančar näyttää miten sattuma ja väärinkäsityksetkin ratkaisevat usein ihmisen kohtalon." - Ville Ropponen, Parnasso 1/2016. UUSI!

"Käännöskirjallinen löytö Sloveniasta. - Näkökulmatekniikkaa voi perustellusti pitää kuluneena proosakerronnallisena metodina, mutta kaikki tällaiset teoriat käyvät tyhjiksi aina silloin, kun kohtaa Drago Jančarin kaltaista mestaruutta... vaihtuvien kertojien välillä rakentuva ja pirstoutuva ja toisiin kuviin sulautuva näkemys romaanin poissaolevasta päähenkilöstä on merkittävä ja niin taiten sommiteltu, että Drago Jančaria tohtii kutsua virtuoosimaiseksi kertojaksi. - Sinä yönä näin hänet -romaania on helppo kutsua todelliseksi käännöskirjalliseksi löydöksi, jollaiseen harvemmin törmää isojen kustantamojen varman päälle pelaavilla julkaisulistoilla." - Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat 14.1.2016. UUSI!

"Pitkälle aikajänteelle ulottuvat muistelot muodostavat lopulta kiehtovan ja koskettavan palapelin, jossa sodan sekavat tapahtumat ja niihin hukkuvan iloisen Veronikan kohtalo saavat erilaisia tulkintoja. Aatteista piittaamaton ja ihmisiä rakastava Veronika muuttuu romaanissa itse Elämän symboliksi kaikkialla vaanivaa kuolemaa vastaan. Kirjailija osoittaa kuitenkin, että sodassa voi voittaa vain kuolema. Tyyliltään näennäisen arkinen ja konstailematon romaani puhuttelee salaviisaalla pasifismillaan." - Veijo Hietala, Turun Sanomat 23.12.2015. UUSI!

Peter Johnsson: Stalinin murhat Katynissa (2014)

"Kolmekymmentä vuotta Varsovassa asunut ruotsalainen historiantutkija ja toimittaja Peter Johnssonon kirjoittanut kokonaisvaltaisen Katynin murhia ja niiden historian taustavuosista nykypäivään käsittävän teoksen. Kirjan on julkaissut suomeksi Mansarda-kustantamo ja se on ensimmäisen suomeksi julkaistu Katyniin keskittyvä kirja. - Vaikka Moskovan tutkimus oli hämärä, sen tulokset olivat Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden virallinen totuus aina Neuvostoliiton luhistumiseen saakka. Näin oli myös Puolassa, vaikka kansa tiesi totuuden. Esimerkiksi asuessani Varsovassa 1979–1983 kaikki, joiden kanssa asiasta puhuin, pitivät venäläisiä syyllisinä Katynin murhiin. Näin esimerkiksi Trybuna Ludun toimittajat, vaikka sitten lehteensä toista kirjoittivat. - Johnssonin kirja on loistava esimerkki tapauksesta, jossa joukkomurhaajat jätettiin tuomitsematta, koska he kuuluivat voittajavaltioiden murhaajiin. Monipuolisesti lähteitä käyttävä Stalinin murhat Katynissä avaa mahdollisuuden myös mielikuvitukselle. Mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi hävinnyt talvisodan? - Kari Klemelän suomennos on sujuva lukuelämys, vaikka kirjan raskasta aihetta ei niin miellyttäväksi voi sanoa. - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 14.12.2014. UUSI!

"Peter Johnsson kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti, vaikka aihe on raskas. Kiinnostavuutta kasvattaa se, että Johnsson limittää yksilötason kokemuksia historian suuriin linjoihin. Katyn jälkipeleineen edustaa kansainvälisen politiikan kyynisintä sarjaa ja paikoin kerronta kulkeekin kuin dekkarissa. Viitteet niin aiempaan historiaan kuin pimitettyihin asiakirjoihin kasvattavat käsittelyn painoarvoa ja vakuuttavuutta. Kylmäävää on vaikkapa lukea, kuinka Neuvostoliitto perusteli operaation valloittaa Puolalta alueita ilman sodanjulistusta: 'SNTL:n hallitus ei voi seurata välinpitämättömänä, kun Puolan alueella asuvat veriveljemme, ukrainalaiset ja valkovenäläiset, jäävät vaille puolustusta. Neuvostoliiton hallitus aikoo kaikin käytössään olevin voimin vapauttaa Puolan kansan onnettomasta sodasta, johon maan mielettömät johtajat ovat sen saattaneet.'" Stalinin retoriikka on identtinen Putinin Krim- ja Ukraina-puheiden kanssa. - Matti Komulainen, Turun Sanomat 10.4.2015. UUSI!

"Toisen maailmansodan jättiläismäisestä sotarikoksesta on ilmestynyt ensimmäinen kirja suomeksi. Ruotsalaisen Peter Johnssonin teos Stalinin murhat Katynissa ja niiden historialliset jälkipelit 1940-2014 (Mansarda) kertoo lähes 22 000 vangitun puolalaisupseerin murhien kattavan tarinan." - Juha-Pekka Tikka, Verkkouutiset 21.12.2014. UUSI!

"Ruotsalaisen toimittaja ja historiantutkija Peter Johnssonin teos Stalinin murhat Katynissa on ensimmäinen suomeksi käännetty selonteko Katynin tapauksesta. - Stalinin murhat Katynissa on esitystavaltaan tarkka ja asiassa pysyvä. Johnsson ei liiemmin spekuloi eikä piirrä laajempaa kuvaa neuvostomiehityksen ajasta Puolassa, vaan pyrkii vain mahdollisimman tarkasti selvittämään, mitä Katynissa tapahtui ja miten nuo tapahtumat vaikuttivat myöhempään kansainväliseen politiikkaan. - Johnssonin kirjan ajankohtaisuus ei varsinaisesti liity valheisiin, jotka ovat jatkaneet elämäänsä vielä totuuden paljastuttua. Päivänpolttavaksi kirjan tekee tapahtumien tausta, Puolan jako häikäilemättömän suurvaltapolitiikan seurauksena. Neuvostoliitto peri vanhalta Venäjältä käsityksen, jonka mukaan alueellinen laajentuminen ja pienten kansojen alistaminen oli ulkopolitiikan luonnollinen osa. Tämä käsitys on ollut venäläisen imperialismin perustana riippumatta siitä, ketkä maata ovat hallinneet. Sen mukaisesti on toiminut myös Vladimir Putin, joka on liittänyt Krimin niemimaan Venäjään ja pyrkii nyt tukemiensa separatistiryhmien avulla lohkaisemaan Ukrainan itäosat vasallialueekseen. Menetelmätkin muistuttavat vuoden 1939 vastaavia: sotilaallinen interventio ilman sodanjulistusta, lavastetut kansanäänestykset vallatuilla alueilla, laittoman toiminnan perusteleminen 'veriveljien' suojelulla. Mennyt elää nykyhetkessä myös siten, että länsivallat uskovat naiivisti itäisen despootin pohjimmaiseen järkevyyteen ja hyväntahtoisuuteen. Aseapua Ukrainalle viivytellään tai sen antamisesta kieltäydytään suoraan – parempana ratkaisuna pidetään neuvotteluita, joita Venäjä on tähän mennessä käyttänyt levähdystaukoina, joiden aikana voi järjestellä joukkonsa." - Timo Hännikäinen, Sarastus 11.2.2015. UUSI!

"Venäjällä on jo jonkin aikaa ollut käynnissä pyrkimys Stalinin kauden uudelleenarvioimiseksi... Tässä mielessä ruotsalaisen historiantutkijan ja toimittajan Peter Johnssonin teos Stalinin murhat Katynissa ja niiden historialliset jälkipelit 1940-2014 on enemmän kuin ajankohtainen. Sen lukemalla ymmärtää, kuinka nopeasti presidentti Putinin uusvanha historiantulkinta on viime aikoina yleistynyt Venäjällä ja osaltaan eristänyt sitä muusta maailmasta. - Kun Venäjän historiaa kirjoitetaan nyt systemaattisesti uudelleen, Johnssonin kirjan kaltaisilla teoksilla on erittäin suuri merkitys. Ei voi kuin kiittää Mansarda-kustantamoa ja Kari Klemelää sen kääntämisestä ja julkaisemisesta." - Jyrki Iivonen, Kanava 1/2015. UUSI!

Danilo Kiš: Varhaisia suruja (2006)

"Menetetyn maailman etsimisen ja hämmennyksen tuntemukset ovat tunnistettavia ja koskettavia. Klemelän käännöksessä on tarkkuutta ja herkkyyttä. Toivon hartaasti, että teossarja suomennetaan kokonaisuudessaan... Teos onkin katkelmallisuudesta huolimatta tiivis ja kirkas, sillä miltei jokainen tarina toistaa samaa menetyksen ja lakkaamattoman kaipauksen teemaa... Pienuus on suurta myös ilossa, sillä surujen lisäksi lapsen maailma on täynnä riemua yksinkertaisista asioista... Jo ensimmäinen kertomus ohjaa lukutapaa: mies palaa kotikaupunkiinsa etsimään lapsuudenkotiaan. Tästä eteenpäin lukija joutuu kaksijakoiseen maailmaan, jossa alun mies ja näkökulmahenkilönä toimiva pieni poika ovat sama henkilö, arvatenkin epäilyttävästi Danilo Kišiä muistuttava mies, joka palaa muistoihinsa. Pojan maailmaan tunkeutuva kertoja jopa kommentoi ironisesti fiktion ja toden välistä suhdetta ja vakuuttaa lukijalle kertomustensa totuudellisuutta. Lukija joutuu tästä kaikesta hurmaavalla tavalla pyörryksiin." - Nina Gimishanov, Kiiltomato 21.3.2007.

"Pari vuotta sitten perustettu Mansarda on maamme ykkössuomentajiin lukeutuvan Kari Klemelän oma kustannusyhtiö, jonka toistaiseksi julkaisemista kirjoista merkittävin on Danilo Kišin novellikokoelma Varhaisia suruja; onhan Danilo Kiš (1935-1989) tärkeimpiä eurooppalaisia kirjailijoita, jota ei ole aikaisemmin suomennettu... Varhaisissa suruissa kiehtovinta ei ole juoni ja sen käänteet, vaan tunnelma ja se miten Kiš kuvaa Andin maailman muodostavia pieniä ja suuria asioita, niittyjen keijuja ja katujen pogromeja, karannutta lehmää ja kuolevaa hevosta tai tuota jo mainittua äidin vanhaa Singer-ompelukonetta... Serbialainen kirjailija Mihajlo Pantić näkee Varhaiset surut aikuisten satukirjana ja yhtenä serbiankielisen kirjallisuuden runollisimpana proosateoksena, joka pyrkii vaikuttamaan jokaiseen lukijaan yksilöllisesti. Lukijalle paljastetaan mahdollisimman vähän, jotta hän joutuisi tämän vähän perusteella ja omien muistojensa ja tuntemuksiensa avulla muodostamaan käsityksensä kokonaisuudesta. Siksi Varhaiset surut eivät lopu siihen kun lukija laittaa kirjan kannet kiinni, vaan vasta siitä ne alkavat." - Kari Pirhonen, Parnasso 1/2007.

"Kišin kertomuksissa elää tavallinen kansa, unkarilainen kyläelämä ja kaikkialle hitaasti tunkeutuva sodan varjo. Aivan nurkan takana odottaa Auschwitz. Pieni juutalaispoika kaipaa omaa isäänsä, jota hän ei tule koskaan näkemään. Kišiä on helppo lukea, mutta hänen sanomansa syvällisyys aukeaa vasta toisella lukukerralla. Kyllä Kiš olisi nobelinsa ansainnut." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 6.2.2007.

"Varhaisia suruja is the first collection of short stories by the Serbian-Jewish author Danilo Kiš (1935-1989) translated into Finnish. Here's another world-renowned literary talent that has been virtually unknown in Finland up until now! ... I'm stunned; this text is nothing short of illustrious... Kiš might well become one of my new favorites if only his work was generally available. Hourglass remains on my Wish List. Will have to keep an eye on any upcoming Mansarda publications as well." - Catharina's Journal 19.1.2007.

"Oikean kirjailijan tuntee siitä, että jo yksi sivu on kuin hyvä kirja. Sellainen oli tämä hämäävän ohut kirjanen. Luulin lukevani päivässä, luinkin toista viikkoa. Sen impressionistisia kertomuksia sopii luontevasti vain yksi päivään." - Lukija Oulusta, 2006.

"Varhaisia suruja on sympaattinen novellikokoelma, täynnä pieniä sota-aikaa ja maalaismiljöötä kuvaavia muistelmia lapsen näkökulmasta. Sieltä löytyi omakin lapsuus, jonka lohtuina toimivat kasvit ja eläimet mielikuvituksen maailmassa. Lapsen näkökulma pehmentää surutkin." - Laila Huhtanen, Helsinki, 2007.

Danilo Kiš: Puutarha, tuhka (2008)

"Isän kuolema yksittäisenä tapahtumana ja toisaalta toinen maailmansota ovat taustalla Kišin romaanissa... Se on itsenäinen jatko-osa... novellikokoelmalle Varhaisia suruja. Taustastaan huolimatta romaani ei ole kuvaus keskitysleireistä, siinä ei edes suoraan viitata niihin. Sota on läsnä nälkänä ja puutteena, mutta ei päälle käyvällä tavalla. Keskeistä on kertojana toimivan Andin suhde isäänsä Eduard Samiin. Muistoina etenevä tarina vertautuu tavallaan Kišin omaan elämään. Isän kuollessa hän oli vain muutaman vuoden ikäinen. - Romaanissa Eduard Sam on kuin jokin kummajainen, outo ilmestys erikoisine tapoineen, mutta samalla kuitenkin sankari lapsen silmissä. Yhtä aikaa vieras ja läheinen. - Kuten isä poikaa myös romaani tulee jotenkin oudolla tavalla lähelle lukijaa säilyttäen silti tietyn viileyden. Kiš ei mässäile tunteilla, vaikka aihe siihen antaisi mahdollisuuden. Osaltaan vaikutelman synnyttää romaanin kieli, joka on runollista ja soljuvaa. Monilta osin samalla tapaa viitteellistä kuin kirjan nimi antaa ymmärtää. Kääntäjälle se on tarjonnut yllin kyllin haasteita. Tekstin serbiasta suomentanut Kari Klemelä on tehnyt hyvää työtä." - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 29.3.2009.

Danilo Kiš: Tiimalasi (2009)

"Tiimalasi keskittyy isän, Eduard Samin tuhoutumiseen kansallissosialistisen valtakoneiston puristuksessa. Hänestä on tullut pelkkä nimimerkki E. S., jonka aika oli valumassa vähiin, kuten lukemattomien muidenkin juutalaisten. - Kuulusteluissa ja keskusteluissa tulee esiin monien juutalaisten kuolema. Ne on toteutettu liian kauheilla tavoilla, jotta niihin voisi kiinnittyä tunnesiteillä, joten ne todetaan vain lakonisesti. Muutenkin tunteet on etäännytetty kauas; pakahduttava ahdistus ja toivottomuus ilmenevät kaikkialla. Kuulusteluissa keskitytään varsinkin E. S:n taloon, joka oli romahtanut heti, kun hän muutti siitä pois. Tämän voi tulkita kuvastavan koko juutalaisuuden romahdusta. - Kišin triptyykin suomentaminen on merkittävä kulttuuriteko pieneltä Mansarda-kustantamolta, joka on saanut muuten nimensä Kišin samannimisestä, ullakkohuonetta merkitsevästä teoksesta. Kari Klemelä on suomentanut tämän moniulotteisen teoksen vaikuttavaksi lukukokemukseksi suoraan serbiasta. - Kiš on tutkinut ja kääntänyt ranskalaista symbolistista runoutta, mikä näkyy hänen teoksissaan kerrassaan upeina ja yllättävinä kielikuvina ja vertauksina. - Tiimalasi tuo mieleen Franz Kafkan Oikeusjutun kuulustelun ahdistavuuden sekä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan syvälle luotaavan arkeologisen kaivautumisen muistin salaperäisiin kätköihin." - Pertti T. Jokinen, Salon Seudun Sanomat 20.4.2010.

"Danilo Kišin romaani Tiimalasi ei päästä helpolla. - Romaani on jatkoa teoksille Varhaisia suruja sekä Puutarha, tuhka ja päättää holokaustista ja Kišin perheen kohtalosta kertovan trilogian. Vieläkään Kiš ei kuvaa tapahtumia suoraan. Hän ei osoita vaan antaa ymmärtää. - Vaikka taustalla on vakava aihe, esiin nousee myös huumori. E.S. muun muassa pähkäilee lähes monty pythonmaisessa hengessä, että Newton ei keksinyt painovoimaa omenan vaan ulostamisen ansiosta. - Tiimalasi on melkoinen taidonnäyte mitä tulee kielelliseen moni-ilmeisyyteen ja rakenteellisiin ratkaisuihin. Samalla se on siinä määrin haasteellista luettavaa, että perinteisen tarinakerronnan ystävät luultavasti pitkästyvät. - Mutta kirjallisuus ei ole yksinomaan juonenjuoksutusta. Se on sanojen kanssa kamppailua sekä erilaisia kerronnan tapoja ja muotoja etsivää seikkailua. - Suomentaja Kari Klemelä on Tiimalasin kohdalla ollut kovan haasteen edessä. Hän suoriutuu siitä vallan mainiosti. Aitaa ei todellakaan ole ylitetty siitä, missä se on matalin." - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 22.7.2010.

Marsipaania - slovenialaista nykyrunoutta (2009). Suom. ja toim. Kari Klemelä ja Jouni Inkala

"Marsipaania sisältää monipuolisen valikoiman 12 runoilijalta, jotka ovat vierailleet myös Suomessa erilaisissa kirjallisuustapahtumissa. - Suurin osa runoista on Kari Klemelän taitavasti suomentamia, hän on Mansarda-kustantamonsa kautta tuonut meille aikaisemminkin useita itäeurooppalaisen kirjallisuuden helmiä saataville. - Kirjassa on jokaisesta runoilijasta ja hänen teoksistaan lyhyt esittely, ja Jouni Inkala on lisäksi avannut runojen tyylia, runomaiseen sävyyn. - Marsipaanin runoilijat ovat kulttuurin monitaitajia ja aktiivisesti yhteiskuntaa peilaavia kirjoittajia mutta myös ihmisen herkimpien tunteiden eteviä tulkkeja ja hetken vangitsijoita. Runoista välittyy lukijalle tuttuuden tunne, ja niiden pariin palaa mielellään. - Klemelä ja Inkala ovat onnistuneet luomaan todellisen makupalan, jota voi nautiskella vaikkapa kahvikupposen ääressä kaikessa rauhassa. - Kati Lukkarinen, Uusirovaniemi 7.8.2009, ja kirjaston palveluhakemisto.

"Vuosi sitten näköjään valitsin kesäluettavan sokko-otoksen turvin. Tänä kesänä olen toiminut vähemmän sattumavaralla. Toukokuussa tapasin Maailma kylässä -festivaaleilla kustantaja Kari Klemelän ja ostin häneltä slovenialaisen nykyrunouden antologian Marsipaania (Mansarda 2009). Hieno, kertakaikkisen. Jokaisen runoilijan tekstit eivät tietenkään koskettaneet yhtä voimallisesti. Se on välttämätöntä, kun kyseessä on ison kirjoittajajoukon kirja. Mutta esimerkiksi Tone Škrjanecin runot olivat pysäyttäviä. Jouni Inkalan ja Karin suomentama teos sai häpeällisen vähän julkisuutta ilmestyessään." - Jarkko Tontti, Kirjaamo-blogi 24.7.2011. UUSI!

Predrag Matvejević: Meidän leipämme (2014)

"Leipä on läsnä kaikissa ihmisen suurissa instituutioissa ja luomuksissa. Leipä on arkista ja juhlavaa, pyhää ja sekulaaria. Välillä Matvejevićin leivän historian äärelle tarjoamien reittien määrä suorastaan uuvuttaa. Leipä liittyy kaikkeen, tavalla tai toisella, oli sitten kyse uskonnoista, merenkulusta tai perheen yhdessäolosta. Matvejević auttaa ymmärtämään, kuinka syvästi koko ihmisen olemukseen ja inhimilliseen kulttuuriin leipä on vaikuttanut." - Reijo Valta, Kaltio 2/2015. UUSI!

"Matvejevićin teos on runsaudensarvi, mutta kirjoitustyyli runollista, joskus tarkempia selityksiä kaihtavaa. Paljon jää lukijan yleissivistyksen varaan, tai intoon selvittää asioita omin päin. - Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 28.4.2015. UUSI!

Predrag Matvejević: Tuntematon Venetsia (2015)

"Klemelän käännös on äärimmäisen kaunis. Kieli on huolellista ja tarkkaa, tyyli tukee sisältöä. Klemelän suomennosta lukiessa alkaa toivoa, että käännöskirjallisuuden taso olisi aina vastaava. - Matvejević otti riskin kirjoittaessaan Venetsiasta ja onnistui. Runollis-filosofiset oivallukset kaupungin historiasta, luonteesta ja maantieteestä värittävät eteemme kuvan ainutlaatuisesta paikasta, jolla on kompleksinen suhde aikaan. Tuntematon Venetsia ei pienestä sivumäärästään huolimatta - tai kenties juuri siksi - tyhjene yhdellä lukukerralla." - Marissa Mehr, Nuori Voima 5/2016. UUSI!

"Suomentajaa ja kustantajaa - tässä tapauksessa sama henkilö - on kiitettävä erinomaisesta työstä Kääntäminen ei ole ollut helppoa. Kirjailija kun esittelee sellaisia kohteita, joille eivät paikallisetkaan aina tiedä nimeä tai joille on käytössä useita murteellisia nimityksiä. - Venetsiasta on kirjoitettu suunnattomasti kuvauksia, ja jokainen niistä on erilainen. Mutta tämäkin, varsin epätavanomaisiin asioihin huomionsa kiinnittävä esseekirjanen on siinä mielesssä parhaimpienVenetsiasta kirjoitettujen teosten kaltainen, että siitä tunnistaa Venetsian syvimmän olemuksen." - Esko Karppanen, Kaltio 3/2016. UUSI!

Sokea kirjakauppias - uutta sorbiproossaa (2010). Toim. Eero Balk

"Kari Klemelän pieni sauvolainen kustantamo Mansarda on jo pitkään tehnyt ainutlaatuista kulttuurityötä esitellessään suomalaisille lukijoille aikaisemmin lähes tuntemattomiksi jääneitä kansallisia kirjallisuuksia. - Täysin ainutlaatuinen valinta on Mansardan tuoreimpiin uutuuksiin kuuluva novellikokoelma Sokea kirjakauppias, sillä se esittelee nyt suomalaisille ensimmäistä kertaa sorbinkielistä kaunokirjallisuutta. - Sorbi lienee useimmille suomalaisille ja laajemminkin ottaen pohjoismaalaisille tyystin tuntematon kieli ja kansallisuus; sitäkin arvokkaampaa on, että vihdoinkin sorbinkielisiin teksteihin voi tutustua suoraan alkukielestä tehtyinä käännöksinä. - Sokea kirjakauppias tekee tutuksi 13 sorbiksi sepittävää kirjailijaa noin kahdenkymmenen viime vuoden ajalta. Teoksen arvoa lisää, että suomentaja Eero Balk esittelee saatesanoissaan pientä eurooppalaista kansallisuutta." - Jouko Grönholm, Turun Sanomat 10.1.2011.

"Eero Balk on tehnyt aikamoisen kulttuuriteon toimittaessaan ja suomentaessaan novellikokoelman Sokea kirjakauppias. Hän on kääntänyt uutta sorbiproosaa alkukielistä (ylä- ja alasorbi) ja laatinut kokoelman alkuun myös pienen historiikin sorbikansan kulttuurisista vaiheista Saksassa." - Pentti Stranius, Kaltio 1/2011.

Boris Pahor: Nekropoli (2006)

"Kirjan minäkertoja on vierailemassa Natzweiler-Struthofin entisessä keskitysleirissä, joka on avoinna turisteille ja jossa on ranskalaisten pystyttämä nécropole nationale -muistomerkki. Ajatuksissaan hän palaa parinkymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin tässä ja muutamassa muussa leirissä. Samalla hän seuraa sivusta paikalla olevan matkailijaryhmän ja oppaan tunnelmia. - Boris Pahor kuului Italian syrjittyyn sloveenivähemmistöön, ja natsien miehitettyä Pohjois-Italian hän joutui epäillyksi vastarintatoiminnasta ja siksi keskitysleireille... Matkailijoita katseleva ja kuunteleva kertoja toteaa, miten hitaasti keskitysleirien maailma siirtyy näiden tajuntaan. Toisaalla hän kertoo itsekin katselleensa leirin kauhuja vain silmillään, ei pystynyt päästämään niitä sydämeensä asti, puhumattakaan, että tuhoamisvimmaa olisi voinut järjellä ymmärtää. Minun täytyy myöntää, että lukiessakin torjunta tahtoi välillä olla päällä, niin että tekstiä 'vain' luki. Sairaanhoitajana toimineen Pahorin kuvaus on paikoin aika… ruumiillista. Teksti on silti kiihkotonta ja kauhujen vastapainoksi myös esseenomaisen pohtivaa. - Nekropoli on vaativa kirja vaativalle lukijalle sekä aiheensa että tyylinsä vuoksi. Pitkin virkkein kudottu teksti tuntui aluksi kiperältä, mutta vauhtiin päästyä se virtasi ja hengitti kertojan tajunnan tahdissa. Kirja on Nobel-ehdokkaanakin esiintyvän Boris Pahorin pääteos. - Elina, Kirjavinkit 6.3.2009.

"Mielessäni on käynyt, että jos on alkuperäinen teksti ollut hienoa, niin on kyllä käännöskin. Kieli on monimutkaista ja vaikeaa, mutta aivan valtavan kaunista ja teksti soljuu sujuvasti. Ei tosin ehkä pitäisi nauttia kielestä ja sanoa sen olevan kaunista, kun kirjan aihe on rankka. Pahor kertoo vankileirimuistoistaan ja se riuduttaa sydäntäni, mutta niin se vain kertomus etenee, vaikka siinä ei todellakaan ole mitään iloitsemisen aihetta... En olisi kuvitellut, että joku voi kertoa ryysyläisistä luurangonlaihoista vangeista niin, että sitä jaksaa / haluaa lukea sivukaupalla. Luulen, että se on tuon upean kielen ansiosta, että jaksan jatkaa lukemista kaikesta huolimatta. Rumuudessaan kaunis." - Reija Merja Hansen, Tanska, 2008.

"Imre Kertészin omakohtainen Auschwitz-kuvaus Kohtalottomuus teki syksyllä suuren vaikutuksen eleettömällä toteavuudellaan, ja nyt olen vielä suuremman vaikutuksen alaisena: luen Boris Pahorin kirjaa Nekropoli. Sekin on omakohtainen kertomus keskitysleiriltä... Kertoja ei olekaan nyt juutalainen, vaan sloveeni — juutalaiset eivät olleet suinkaan ainoa leireille suljettu kansa... Itse tarina on karmaisevan yksityiskohtainen. Se tapahtuu kahdessa aikatasossa: kertoja vierailee museoidulla leirillä 20 vuotta tapahtumien jälkeen. Hänen omiin muistoihinsa nälästä, kuolemasta ja kärsimyksistä sekoittuvat turistioppaan repliikit... Nekropolin on suomentanut ja julkaissut uuttera ja etevä Kari Klemelä." - Jarmo Papinniemi, päätoimittajan päiväkirja, Parnasso, 6.1.2008.

"Useat keskitysleirikuvaukset keskittyvät kertomaan juutalaisten systemaattisesta tuhoamisesta. Mutta muutkin etniset ryhmät kärsivät vainoista, varsinkin slaavilaiset kansat... Kirjan tekee kiinnostavaksi sen rakenne: Pahor matkustaa museoiksi muutettuun keskitysleiriin, jossa hän itse parikymmentä vuotta aiemmin vaali ohutta elämänlankaansa kaiken kuoleman keskellä. Kävellessään ryhmän mukana ja kuunnellessaan oppaan puhetta hän siirtyy omiin muistikuviinsa: nykyaika ja menneisyys, ääneen kauhistelevat turistit ja hiljaa traumaansa läpikäyvä entinen vanki, elämä ja kuolema - sisäpuolisen ja ulkopuolisen tasot sekoittuvat ja siten lukijalle tarjoutuu reitti päästä lähemmäksi Pahorin kokemuksia... Keskitysleirillä Pahor ajattelee usein kotiaan, Triesteä. Ja vapauduttuaan hän on loppuelämänsä ajan tuomittu ajattelemaan keskitysleiriä. Yhden päivän vierailu elsassilaisessa Natzweiler-Struthofissa vuonna 1966 tuo hänet sen synnyttämien muistojen kautta lähemmäksi itseään, sammuttaa hetkeksi tyhjyyden tunteen, jota kuolevien keskeltä vapautunut tuntee." - Penjami Lehto, Jäljen ääni -blogi, 27.8.2007.

"Nekropoli poikkeaa selvästi kaikista aikaisemmin suomennetuista keskitysleirikuvauksista juuri kirjoittajan taustan takia. Sloveenien elämästä viime vuosisadalla lukisi kyllä lisääkin. Eteläslaavien kulttuuri on suomalaisille aikamoinen musta aukko." - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 6.2.2007.

"Nekropoli nousee kuvaukseksi ihmisen kyvystä selviytyä sittenkin mahdottomista olosuhteista. Tästä leireiltä ja niitä seuranneesta tubiparantolasta ulos kävellyt Pahor itse on elävä esimerkki." - Esa Aallas, Aikalainen 20/2006.

"Pahorin Nekropoli on ainutlaatuinen teos. Se on rakenteellisesti yhtenäinen; lukija pääsee elämään kertojaminän kokemukset sekä nykyajasta että menneisyydestä samanaikaisesti. Pahin tuska jää esteettisen välimatkan päästä koettavaksi. Etukäteen ajattelin, että aihe on pelottavan raskas itselleni, mutta koin teoksen ennen muuta rakentavana, ihmisyyttä korostavana elämyksenä." - Laila Huhtanen, Helsinki, 2007.

Žarko Petan: Titon salattu elämä (2009)

"Suomalaisten sosialistien keskuudessa Josip Broz Titon (1892-1980) Jugoslavia oli 1970-luvulla jonkinlainen mallimaa. Siellä oli kukoistavaksi sanottu osuuskuntatalous. Jugoslavia ei ollut rautaesiripun takana, vaan sieltä pääsi pois esimerkiksi Ruotsiin... - Titon Jugoslavia oli myös täysin puolueeton maa, toisin kuin Suomi... Lisäksi Titossa huomattiin olevan monia samanlaisia piirteitä kuin Urho Kekkosessa ja ehkä he siksi tulivatkin hyvin toimeen. - Titon kuoleman jälkeen on kuitenkin paljastunut asioita, joista ei aiemmin tiedetty. Liittovaltio pysyi todellisuudessa koossa rautaisella diktatuurilla ja käsittämättömän laajalla korruptiolla. Tito ei ollut mikään kansanmies. Hän oli Herman Göringin tapainen operettisankari ja valtavien omaisuuksien rohmuaja. - Slovenialaisen Žarko Petanin Titon salattu elämä ei ole varsinainen elämänkerta, vaan pamfletti, joka kytkeytyy Petanin suvun historiaan... - Žarko Petan on tunnettu aforisti, jonka tuotannosta eteläslaavilaiseen kirjallisuuteen keskittyvä Mansarda-kustantamo julkaisi viime vuonna kokoelman "Tyhjällä päällä on kevyempi kumartaa". Petanin suomentaja on palkittu Kari Klemelä. Titon salattu elämä on arvokas muistutus, mitä Tito-myytin takana saattaa olla. - Risto Korhonen, Kansan Uutiset / Viikkolehti 22.1.2010.

Žarko Petan: Tyhjällä päällä on kevyempi kumartaa (2009)

Terävästi ja puhuttelevasti käytettyjä Petan-lainauksia Arkhimedes-lehden 6/2009 pääkirjoituksessa, jonka on laatinut Maarit Järvenpää.

"Ajattelun helmiä Sloveniasta" ...Petanin aforismikokoelman nimi sopii hyvin nykyiseen lamatodellisuuteen. Petan seuraa puolalaisen Stanislaw Jerzy Lecin jälkiä henkevässä ja poliittisessa aforismitaiteessa. - Vallanpitäjien ohella Petanin irvailun kohteena on koko elämisen kirjo. - Kari Klemelän suomentamaan kokoelmaan on poimittu Petanin yli 7000 aforismista mehevin kymmenesosa. Jotkut aforismit voivat kuulostaa tutuiltakin, sillä Petanin aforismeja on muun muassa luettu radion Päivän mietelauseessa jo monta vuotta ja yleisön pyynnöstä yhä uudestaan. - Risto Korhonen, Kansan Uutiset 26.3.2009.

Goce Smilevski: Keskustelu Spinozan kanssa (2012)

"Keskustelu Spinozan kanssa on kudelma, jossa filosofin ja lukijan keskinäinen dialogi, käytetty kieli, ekspressiivinen, jopa surrealistisiakin sävyjä tavoitteleva tyyli, rationalismista, intohimosta ja eksistentialisista kriisistä johtuvat ahdistukset sekä Spinozan filosofian kuvaukset tuovat unenomaisessa kauneudessaan mieleen metafyysisen runoelman. Yli kolmesataa vuotta sitten kuolleen filosofin ja lukijan välille syntyy herkkä, ei välttämättä tasavertainen, mutta kuitenkin luottamuksellinen suhde, joka kantaa aina romaanin viimeisille sivuille saakka. Goce Smilevskin Keskustelu Spinozan kanssa on moderni kaunokirjallinen herkkupala. - Post Scriptum. Makedonialainen kirjallisuus ja kirjailijat ovat ennen tätä teosta olleet allekirjoittaneelle suuri mysteeri ja ihmekös tuo, sillä Keskustelu Spinozan kanssa on ensimmäinen makedoniasta suomeksi käännetty kaunokirjallinen teos. Kari Klemelän (s. 1955) luotsaamaa Mansarda-kustantamoa pitää kiitellä mittaamattoman arvokkaasta kulttuurityöstä sen ottaessa vastuuta eteläslaavilaisen kirjallisuuden tuomisesta suomalaisen lukijakunnan tietoisuuteen. Pienkustantamojen merkitys suomalaisen kirjallisuuden ja käännöskirjallisuuden julkaisemisessa on kustannusmaailmassa vallalla olevien myllerrysten keskellä äärimmäisen tärkeää." - Antti Sorri, blogi 27.3.2016. UUSI!

"Mikä on elämässä tärkeää? Tätä pohtii makedonialainen kirjailija Goce Smilevski romaanissaan Keskustelu Spinozan kanssa. Baruch Spinoza (1632-77) oli filosofi, joka keskittyi ajattelussaan ikuiseen ja äärettömään. Ulkoisesti Spinoza eli yksinäisen ja vaatimattoman elämän juutalaisesta seurakunnasta karkotettuna ja perheestään erotettuna köyhänä linssinhiojana. - Smilevski on kirjoittanut Spinozan elämästä kahdesta eri näkökulmasta, joihin hän sai idean tutkija Gilles Deleuzen väitteestä, että Spinoza oli sisimmässään syvästi jakautunut ja että järki ja intohimo kamppailivat hänessä. Smilevski näkee nämä erot Spinozan nuoruudenkuvan ja kuvan, joka on tehty muutamaa vuotta ennen filosofin kuolemaa, välillä. Jälkimmäisessä nuoruuden mukanaan tuoma varmuus järjen ylivertaisuudesta on kadonnut ja tilalle on tullut epävarmuus tehdyistä valinnoista, jotka ovat karkottaneet ihmiset hänen läheisyydestään. - Lukijan ei tarvitse pelästyä, että teos on täynnä vaikeaa filosofiaa, sillä kirjailija tuo sen omilla esimerkeillään helpommin ymmärrettäväksi. Kirja sisältää myös outoja tarinoita, yleistä pohdintaa elämästä ja voimakkaita aistillisia kokemuksia, jotka olisivat olleet Spinozan käden ulottuvilla. Smilevski on tehnyt paljon taustatyötä tutkiessaan Spinozan filosofiaa ja elämää, mutta paljon hän on joutunut käyttämään myös mielikuvitustaan täyttääkseen puuttuvat aukot. Kääntäjä ja kustantaja Kari Klemelä on tehnyt vaikuttavan kulttuuriteon, sillä tämä Makedonian vuoden 2002 parhaana romaanina palkittu teos on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt suoraan makedoniasta käännetty teos." - Pertti Jokinen, Salon Seudun Sanomat 2012.

"Keskustelu Spinozan kanssa on ensimmäinen Suomessa ilmestyvä makedoniasta käännetty teos. Suomennos saa näin ollen jo hankkeena historiallista hohdetta, ja näin erikoinen kirja on kaikin tavoin hieno valinta käännettäväksi – loistava veto Mansardalta! ... Smilevskin teos ei ole mikään tyypillinen kertalukuromaani – sitä lukee, lepuuttaa ja tutkii uudestaan. Onneksi tällaisiakin kirjoja on." - Sinikka Vuola, Kiitomato 29.8.2012.

"Ensimmäinen makedoniasta suomennettu romaani on julkaistu tänä keväänä! Kyseessä on Goce Smilevskin toinen romaani, joka on palkittu vuoden 2002 Makedonian parhaana romaanina. Romaanista on tehty myös teatterisovitus, joka puolestaan voitti Vojdan Cernodrinski-teatterifestivaalin viime vuonna. Aivan mahtavaa, että pieni Mansarda tuo näitä eurooppalaisen kirjallisuuden helmiä myös Suomeen! - Olen ollut valtavan kiinnostunut Spinozasta lukion ensimmäisestä filosofiankurssista alkaen: se tinkimättömyys ja määrätietoisuus, jolla Spinozan Etiikka on kirjoitettu, teki valtavan vaikutuksen (ja pelasti nuoren ihmisen eksistentialismilta). Smilevskin romaanissa etusijalle nousee kuitenkin filosofi itse, mies Etiikan takana. Romaanin rakenne onkin huikean kunnianhimoinen hanke yhdistää Spinozan Etiikan sivuilta välittyvä rationaalinen henkilö ja tunteet, sentimentaalisuus. - Smilevskin kauniit loppulauseet kruunaavat koko teoksen (varsinkin kun otetaan huomioon että Etiikan koko nimi on Etiikka geometriseen tapaan esitettynä): Geometria opettaa, että yhdensuuntaiset suorat kohtaavat äärettömyydessä, ja minä uskon, että me kaikki kohtaamme toisemme jossain. Kenties juuri äärettömyydessä." - Saana Rusi, Lumipalloja 13.6.2012.

Igor Štiks: Elian tuoli (2010)

"Vuoden käännösteko. Elian tuolin suomennos kroatian kielestä on vuoden 2010 parasta käännöskirjallisuutta! Kari Klemelä osaa niitä ”itäeurooppalaisia” kieliä, jotka ovat harvinaisempia ja hän on myös sujuvasanainen suomentaja. Kieli elää ja luistaa. Igor Štiksille ominaiset pitkät lauseet löytävät suomalaisen vastineen ja rytmin." - Pentti Stranius, Kansan Uutiset 29.12.2010, Karjalainen tammikuu 2011, Kaltio 1/2011.
"Rohkeasti kirjallista traditiota toisintava tyylittely ja kiihkeä, pyörteinen pohdiskelu ovat kirjan kantavia piirteitä. Kieli on vivahteikkaan ilmaisukykyistä ja viimeisteltyä, josta kiitos suomentaja Kari Klemelälle." - Matti Saurama, Parnasso 1/2011.
"Nähtävästi Igor Štiks onkin halunnut kirjoittaa suuren eurooppalaisen romaanin, jollaisia ei enää ole, tai ei ehkä ole koskaan ollut. Onko Elian tuolin rivien välissä jokin reaalisen tavoin pakeneva symbolinen merkitys, jollaisia varsinkin kirjallisuusarvosteluissa on mahdoton avata, vai pelkkä estetiikastaan lumoutuneen kirjailijan porsaanreikä? Mistäpä sen voisi tietää." - Putte Wilhelmsson, Kiiltomato 13.4.2011.
"Kari Klemelä on jälleen suomentanut ja kustantanut merkittävän teoksen, joka puhuu inhimillisyyden ja suvaitsevaisuuden puolesta." - Pertti Jokinen, Salon Seudun Sanomat 4.1.2011.

Sergej Verč: Hautajaisilveily (2012)

"Suomentaja Kari Klemelän teosvalinta osoittaa tyylitajua: kulttuuripoikkeamien esittely dekkarin hahmossa on taitava veto ja kun tämä teos – pahus soikoon – vielä kutkuttaa mukavasti, täytyy vain toivoa, että helmi löydetään." - Erkki Kanerva, Turun Sanomat 21.7.2012.

"Verčin kolmas rikosromaani komisario Perkosta on paitsi jännittävä tarina myös syvälle luotaava katsaus rikollisuuden soluttautumisesta liiketoimintaan ja valtiokoneistoihin. Dekkarin ystäville lisäarvoa antavat Slovenian ja Italian raja-alueiden kiehtova ympäristö. Perko on myös varsin inhimillinen taistellessaan kyynisyyttä ja epätoivoa vastaan, sekä tuskaillessaan työn ja naissuhteen vaatimusten ristipaineissa. Kari Klemelän suomennos on mainio, varsinkin maaseudun väen murteellinen kielenkäyttö on herkullista." - Pertti Jokinen, Salon Seudun Sanomat 2012.

"Verrattuna moniin muihin dekkareihin tässä on oikea maa ja oikeantuntuisia ihmisiä taustalla. Ei eletä ylensyöneessä lännessä, jossa kukaan ei jaksa nousta sen vertaa ylös että saisi veren kiertämään aivoissa, no, aika usein. Silti Slovenia on suunnilleen samalla aikavyöhykkeellä kuin Suomikin." - "Verčin kirja kertoo, mitä sitten [Jugoslavian hajoamisen jälkeen] tapahtui. Kirjan luettuani on sellainen tunne että sodan jälkiä ei niin vain siivotakaan pois. Ihmisten traumat ovat edelleen olemassa. Hoitamatta ne myös tuntuvat jäävän. Kun on yleiseurooppalainen rahapolitiikan mahalasku edessä, niin tuskin kukaan Sloveniaa enää muistaakaan." - Marjatta Ripsaluoma, Maailmankirjat 2012.

"Vauhdin, toiminnan ja monien juonikiemuroiden lisäksi Verčin tyyliin kuuluu huumori, joka ei aina ole ihan suoraviivaista vaan on monin paikoin kätketty mahtipontisuuden alle. Verč kuvaa tarkasti ja elävästi ympäristöä, mikä onkin oikeastaan tämän dekkarin paras anti. En muista lukeneeni mitään näihin kiinnostaviin seutuihin sijoitettua aiemmin, ja kokemus oli virkistävän erilainen. Perko ja kumppanit liikkuvat sujuvasti yli rajan aina tarpeen mukaan ja vaihtavat kieltäkin ketterästi. Verč ja Perko ovat tutustumisen arvoinen parivaljakko..." - Kirsi Hietanen, Kirsin kirjanurkka 10.1.2013.

"Upeata, että saadaan pitkästä aikaa slovenialainen dekkari suomeksi. Aiemmin on ilmestynyt myös Kari Klemelän suomentamana Maja Novakin Murha aluevesillä (1999). Kirja ilmestyi WSOY:n SaPo-sarjassa 1999. Huom! Erittäin hieno dekkari. Toivottavasti saadaan lisää Benjamin Perko -dekkareita." - Terttu Uusimaa, DekkariNetti kevät 2012.