Kansan Uutiset 6.2.2007

Suomentaja Kari Klemelä perusti oman kustantamon

Mansarda puolustaa unohdettuja slaaveja

Suomentaja Kari Klemelä kyllästyi eteläslaavilaisen kirjallisuuden heikkoon tuntemukseen Suomessa. Niinpä hän perusti oman kustantamon.

RISTO KORHONEN. Kuva: Jarmo Lintunen

KUSauvossa asuva suomentaja Kari Klemelä on perustanut eteläslaavilaisen kirjallisuuden julkaisemiseen keskittyvän kustantamon. Eteläslaavilaisilla kieliä ovat sloveeni, kroatia, serbia, bosnia,makedonia ja bulgaria. Kustantamon nimi Mansarda on lainattu Jugoslavian kakkosnobelistina pidetyn Danilo Kisin esikoiseoksesta. Mansarda on suomeksi ullakkohuone.

Klemelä on tunnettu etenkin venäläisen kirjallisuuden suomentajana. Hän suomennoksiaan ovat Edvard Radzinskin kirjoittamat Rasputinin, Stalinin, Nikolai II:n ja Aleksanteri II:n elämäkerrat sekä Andrei Saharovin muistelmat ja Tarkovskin päiväkirjat. Ansioistaan hän sai vuonna 2004 J. A. Hollon kääntäjäpalkinnon.

Viime vuosina hän on keskittynyt eteläslaavilaiseen kirjallisuuteen, ja kustantamon perustamisen takana olikin rakkaus tähän kielialueeseen. Tätä rakkautta kuvastaa sekin, että hän on perustanut myös Slovenia-seuran ja toiminut sen puheenjohtajana melkein alusta asti.

- Olen pitänyt tätä kielialuetta esillä jo kymmenen vuotta. Siellä on paljon kirjoja, jotka odottavat yhä julkaisemista meilläkin. Tällainen kirjallisuus ei kuitenkaan yleensä myy kovin hyvin Suomessa, ja harva kustantaja uskaltaa julkaista sitä. Lisäksi isot kustantamot ja valtamedia ohjaavat entistä enemmän ihmisten luku- ja ostotottumuksia.

Slovenian EU-jäsenyys lisäsi maan tunnettavuutta Suomessakin, mutta maata koskevat uutiset keskittyvät yhä matkailuun, talouteen ja politiikkaan.

- Ehkä kuvitellaan, ettei tällaisen pienen maan kulttuurissa olisi mitään kiinnostavaa. Samalla kuitenkin unohdetaan, että Suomikin on maailman mitassa aika pieni maa, sanoo Klemelä.

"Harvinaisuuksia on suojeltava"

Oman kustantamon perustaminen tuntuu isolta riskiltä. Varsinkin kun viime tammikuussa Loki-Kirjat lopetti toimintansa 15 vuoden ja 150 kirjan jälkeen markkinoiden keskittymisen ja rahanpuutteen vuoksi. Kustantaja Niko Aula totesi, että hänen henkilökohtainen varallisuutensa ei enää riitä toiminnan jatkamiseen.

Klemelä pitää Loki-Kirjojen toimintaa hienona saavutuksena. Kaikesta huolimatta se kesti kiristyvässä kilpailussa varsin pitkään.

- Minulle riittää, vaikka julkaisisin vain viisi kirjaa. Minun ei ole pakko jatkaa, jos rahat eivät riitä, suomennustyötäni ei tueta tai kirjat eivät saa julkisuutta.Olen aina kulkenut vähän vastavirtaan.

Mansarda on tähän mennessä julkaissut kolme kirjaa; slovenialaisen Evald Flisarin Isäni unet, Italian sloveenivähemmistöön kuuluvan Boris Pahorin Nekropolin ja serbianjuutalaisen Danilo Kišin Varhaisia suruja.

- Jo yksin Danilo Kišin suomentaminen ja julkaiseminen riittäisi antamaan tunteen, että on tehnyt jotain merkittävää. Minulla on luonnonsuojelijan näkökulma: harvinaisia lajeja pitää suojella viimeiseen saakka, vaikka alkaa olla epävarmaa, selviääkö sen paremmin luonto kuin kulttuurikaan nykymenosta, sanoo Klemelä.

Kevään aikana Mansardalta ilmestyy Kanadassa asuvan serbianjuutalaisen David Albaharin romaani Syötti ja ensi vuoden listalla on ainakin Vladimir Bartolin Alamut. Se kertoo assassiinien keskiaikaisesta salamurhaajalahkosta ja on menestynein slovenialainen kirja maailmalla. Tulossa on myös Žarko Petanin Tito-elämäkerta. Kaikkien teosten suomentajana on Kari Klemelä.


Slaavilaisia mestareita suomeksi


Mansarda-kustantamo on tähän mennessä julkaisut kolme teosta, jotka edustavat meille lähes tuntematonta eteläslaavilaista kirjallisuutta. Kari Klemelän työtä ja suomennoksia voikin luonnehtia todelliseksi kulttuuriteoksi.


Valoa pimeyteen
Danilo Kiš. Varhaisia suruja. Suomentanut Kari Klemelä. Mansarda 2006. 105 s.

Danilo Kiš (1935-1989) on serbianjuutalainen, jota on luonnehdittu Jugoslavian toiseksi nobelistiksi Ivo Andrićin jälkeen, vaikka hän ei palkintoa koskaan ehtinyt saada. Hänen novellikokoelmansa Varhaisia suruja on Kišin ensimmäinen suomennettu teos. Kirjailijan elämä oli suruja täynnä, hänen isänsä kuoli Auschwitzissa, ja Jugoslaviassa Kišiä vainottiin toisinajattelijana. Tästä huolimatta tai ehkä siksi Kišin novelleissa on valoa ja iloa kaiken surun keskellä. Novellien päähenkilönä on nuori poika Andi, selvästi Kiš itse, joka elää Unkarin ja Serbian rajaseudulla toisen maailmansodan aikaan.

Kišin kertomuksissa elää tavallinen kansa, unkarilainen kyläelämä ja kaikkialle hitaasti tunkeutuva sodan varjo. Aivan nurkan takana odottaa Auschwitz. Pieni juutalaispoika kaipaa omaa isäänsä, jota hän ei tule koskaan näkemään.

Kišiä on helppo lukea, mutta hänen sanomansa syvällisyys aukeaa vasta toisella lukukerralla. Kyllä Kiš olisi nobelinsa ansainnut.



Erilainen keskitysleiri
Boris Pahor. Nekropoli. Suomentanut Kari Klemelä. Mansarda 2006. 239 s.

Boris Pahorin (s. 1913) Nekropoli on erilainen keskitysleirikuvaus. Se kertoo kirjailijan matkasta Natzweiler-Struthofin keskitysleiriin sodan jälkeen. Tällä matkalla hänen mieleensä nousee muistoja myös Dachaun ja Bergen-Belsenin leireistä, joista kaikista hän selvisi hengissä.

Italian sloveenivähemmistöön kuuluva Pahor syntyi Itävalta-Unkarissa, varttui Mussolinin Italiassa, aloitti kirjoittamisen natsimiehityksen jälkeisessä Italiassa ja elää vanhuuttaan EU-Italiassa. Koko ajan hän on asunut samassa kaupungissa Triestessä.

Toisessa maailmansodassa Pahor taisteli Italian armeijassa ja osallistui Italian antautumisen jälkeen vastarintaan saksalaisia vastaan, mikä johti tammikuussa 1944 keskitysleirikierteeseen. Hän toimi leireissä lääkintämiehenä, ja tämä ilmeisesti pelasti hänet.

Nekropoli kertoo elämästä kuoleman kaupungeissa, joita keskitysleirit olivat. Se kertoo ystävyydestä, joka päättyy kuolemaan. Se kertoo vartijoista, joista toiset olivat petoja, toiset melkein ihmisiä. Pahorin kieli on koukeroista, lauseet pitkiä, vaikeitakin.

Nekropoli poikkeaa selvästi kaikista aikaisemmin suomennetuista keskitysleirikuvauksista juuri kirjoittajan taustan takia. Sloveenien elämästä viime vuosisadalla lukisi kyllä lisääkin.
Eteläslaavien kulttuuri on suomalaisille aikamoinen musta aukko.



Loisteliasta mystiikkaa
Evald Flisar. Isäni unet. Suomentanut Kari Klemelä. Mansarda 2006. 158 s.

Mansardan kirjoista Evald Flisarin (s. 1945) Isäni unet on erikoisin, mutta samalla nautinnollisin. Flisar on kansainvälisesti tunnettu slovenialainen kirjailija, jonka teoksista on aikaisemmin suomennettu mystinen romaani Tietäjän oppipoika.

Isäni unet on monikerroksinen kertomus maalaislääkäri-isästä, 14-vuotiaasta pojasta, 15-vuotiaasta kaupunkilaistytöstä ja arvoituksellisesta vanhasta merikapteenista. Tapahtumapaikkana on maaseutu joskus 1900-luvun toisella puoliskolla.

Ympäristöstä huolimatta kylässä tapahtuu. Useimmiten ei vain tiedä, onko kyseessä pojan uni vai todellinen tapahtuma. Onko siis kyseessä fantasiaromaani, kertomus seksuaalisuuden heräämisestä tai tuhosta vai goottilainen kauhudekkari.

Flisarin kieli on nautittavaa. Muutamalla lauseella hän osaa luoda kokonaisia värikylläisiä maailmoja. Suomennos on loistavaa. Isäni unet on teos, jonka suomentamatta jättäminen olisi ollut rikos.